Siirretty Olipa kerran koti -blogista. Alkuperäinen teksti julkaistu 17.7.2013.
Pieni
vilaus nukkekotimaailmaa... Edelleenkään en näytä koko hyllykköä, koska
siellä on vielä paljon tyhjiä boxeja ja kattokin puuttuu, mutta vilaus.
Tänään
on ollut laiskasti suunnittelun alla minimaailman verstas ja kellari.
Oikeastaan nämä olivat työn alla eilen, ja tänään tyydyin vain
katselemaan, suunnittelemaan ja ideoimaan. Oli laiska päivä, eikä
näpertäminen, siivoaminen tai mikään muukaan tekeminen innostanut, ja
koska tämän viikon lomailen yksin, olen myöskin autoton miehen ollessa
töissä. Laiskan päivän kunniaksi tuijottelin kolme tuntia netflixistä
löytynyttä Lost in Austen minisarjaa ja olin aivan toisissa sfääreissä.
Mä en tavallisesti käytännössä juurikaan katso televisiota koskaan
itsekseni, ja nyt oli ihan kuin kalsarikrapulapäivä television ääressä
kera karkkien ja kokiksen, joskin ilman sitä edellisen päivän humalaa.
Oli muuten ihan hurjan hyvä minisarja - jopa minä, joka en ikinä naura
televisiota katsoessa miehen hirnuessa aina ääneen milloin millekin,
nauroin, hihkuin ja itkin. Liekö syy ehkä siinäkin, että miehen kanssa
katsotaan yhdessä vähän toisentyyppisiä sarjoja kuin tällaista vimpan
päälle naisten draamasarjaa.. Ehkä? Päädynkin siis ehkä viettämään
kalsarikrapulapäiviä ilman edellisen illan humalaa jatkossakin, yksin ja
draamasarjojen parissa.
Loppuun
vielä pala Alvinia. Armas luupäämme on viime viikkoina keksinyt, että
olohuoneen liukuovikaapit saa työntämällä auki. Yleensä kissalle riittää
ensimmäiselle hyllylle kiipeäminen ja siellä hiippailu, vaan tänään
alkoi kuulua meteliä kaapista, ja kun mentiin katsomaan, siellähän tuo
patsasteli ylimmillä hyllyillä ylpeänä itsestään. Onnellista. Sitä
pääsee uusille ulottuvuuksille elämässä, kun on vähän fiksumpi kuin
muut. Ihan niin fiksu kissa ei kuitenkaan ollut, että olisi pääsyt
itsekseen tuolta alas. Hyppyä suunnitteli, vaan siksi meni itkemiseksi,
ettei tainnut ihan pokka riittää. Nyt kun oltiin lähietäisyydellä, pääsi
sylikyydillä alas. Yöllä en ihan välttämättä haluais kissaa kyllä
tuolta lähteä alas nostelemaan, mutta nyt kun nuo ylähyllyt on keksitty,
niin uskallan kyllä epäillä, että sinne tulee vielä menemään ja mooonta
kertaa uudelleen. Ja tämä kattihan kyllä osaa tarpeistaan ilmoittaa,
erittäin kovaäänisesti ja tarvittaessa hyvinkin tiiviiseen tahtiin
toistetulla rytmillä. Jaa, että huonosti kasvatettuja kissoja meillä
vai? Ei kai... ;)
Nyt
täytys vissiin mennä nukkumaan ja napata matolla hirsiä vetelevät mies
ja kissa mukaan petiin. Tässä kohtaa sopii siis toivottaa iloista
alkavaa tiistaita sinulle, joka kesäpuuhiesi lomasta tulit täällä
käymään! :)
Siirretyt kommentit Olipa kerran koti -blogista:
VastaaPoistaBlogger aNNa sanoi...
Nyt mä oon ihan selvästi ollu liian kauan täältä pois ja meen hetimmiten lukemaan edelliset postaukset.
Huikea minimaailma!!
17. heinäkuuta 2013 8.35
Blogger Anne-Mari sanoi...
Mahtavaa kissaelämää- ja voi vitsi mikä minimaailma!!
17. heinäkuuta 2013 9.20
Blogger inkku sanoi...
Minimaailmasi on kyllä mahatava!
17. heinäkuuta 2013 9.39
Blogger Jane sanoi...
Aivan upea tuo sun minimaailma!
17. heinäkuuta 2013 9.57
Blogger Eila sanoi...
Sulla on niin ihanaa siellä ja kaunista, että taidan muuttaa teille. Sano Alvinille, että tekee tilaa mullekin sinne kaapin ylähyllylle, kai mä sinne jollain muotoa mahdun;)
17. heinäkuuta 2013 12.52
Blogger anu Kristiina sanoi...
Ihania KISSOJA, ne ne vasta ihania onkin!! Ja tuo Alvin, että hän voi olla upea!! Ei liene vaikea arvata että nyt minä sitten HALUAN karvattoman kissan :)!!Olisi kiva saada hänestä lisää kuvia...
17. heinäkuuta 2013 18.31