Satumaailma

Alkukeväästä oli Verkarannassa Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttely, ja minua kyseltiin ottamaan ideointi- ja kasaamisvastuuta satumaailman suunnittelusta. Lupauduin mielelläni. Omien kokonaisuuksieni lisäksi mukana oli Esterin talo Susannalta, Rantamaja Hannalta ja lintukuvaelmia Saaralta. Koska olen ollut niiiin laiska, etten ole saanut näitä kuvia blogiin aiemmin, niin tässäpä tulevat nyt. :)

Joulutonttuja - vaikka mennäänkin jo tammikuussa

Sain tuossa jo syksyllä toiveen tehdä tonttuperhe minikoossa. Haastavamman ja mielenkiintoisen tästä projektista teki se, että nukkeihin toivottiin yhtäläisyyksiä 1:1 perheenjäseniin nähden. Näköisnukkeja en osaa tehdä, joten sovittiin enemmänkin "vähän-kuin-näköisnukeista" sillä idealla, että jokaisessa olisi tunnistettavuuksia esikuvaansa nähden.

Perheen äiti oli kysellyt lapsilta, että näyttääkö häntä kuvaava nukke samalta kuin äiti oikeasti näyttää. Vastaus oli, että ei. Syytä kysellessä oli selvinnyt, etttä syynä oli essu, jota äidillä ei oikeasti ole. :) No jos nyt muuten näytti samalta, niin olen erittäin tyytyväinen.

Tontut ovat uudessa kodissaan esillä aina joulun aikaan, ja heillä on oma pieni joulukoti. Sain ihastuttavia kuvia tonttuperheen joulumenosta, ja hyvinhän nuo näkyvät tuolla joulukodissaan viihtyvän. :)

Tomuinen kirjastotäti

Sain jo aiemmin haasteen tehdä kirjastotädin - sellaisen tomuisen tiukkiksen, joka elää työlleen omistautuen vanhassa kirjastossa pölyisten kirjojen keskellä. Iältään ei välttämättä niin kamalan vanha, mutta henkisesti hyvin vanhoillinen ja arkistoitunut tyyppi. Vannoutunut vanhapiika, joka kiskoo aamulla harmaat hiuksensa nutturalle, katsoo peilikuvaansa silmälasiensa takaa tiukasti arvioiden ja nyppää töihin lähtiessään kissankarvan harmaasta villamekostaan.

Sellainen siitä tuli.

Nuket tytölle, joka ei näe

Sain tuossa ennen joulua mielenkiintoisen haasteen. Minua pyydettiin tekemään mittakaavassa 1:10 kaksi nukkea nelivuotiaalle tytölle, joka ei näe. Nukkejen tulisi siis olla leikkiä kestäviä, vaatteiden riisuttavia ja nukkejen kaikkineen mahdollisimman tunnusteltavia (lähinnä, että sormet, varpaat ja korvat ovat erotettavissa tunnustelemalla, ym.)

Tästä tuli melkein kriisi. Muhin tämän projektin kanssa kyllästymiseen saakka ennen kuin mitään valmista tuli. Lopputuloksena syntyivät kuitenkin lopulta nämä kaksi nukkea.

Ovat pehmeävartaloisia, taivuteltavia ja kaikkineen riisuttavia. Hiusten kanssa värkkäsin pitkään, että miten teen sellaiset, jotka kestävät leikkiä eivätkä heti irtoa päästä. Miehen hiukset tein lopulta tekoturkiksesta, joka pysyy hyvin päässä pohjakankaansa vuoksi. Naisen hiukset on liimattu ja letitetty ja letit lisäksi ommeltu kiinni niin, ettei niitä ihan herkästi saisi avattua ja tukka putoaisi päästä. ;) Tää nainen tahtoo pitää siis saman kampauksen aina.

 Toivon, että nuket olivat suunnilleen toivotunlaisia, sopivan tunnusteltavia ja leikissä kestäviä.

Joulukalenteri 2015

Olimme joulukuusta puolet reissussa, joten vaihdoin tänä vuonna vain osan joulukalenterista, enkä ihan jokaista luukkua. Tällaisia aarteita kalenteri sisälsi tänä vuonna:

 

Maaritille lähti vihreätukkainen peikkopoika ja toisessa luukussa peikkovauva Maaritin aiemmin hankkimien peikkojen kaveriksi. Kolmannesta luukusta löytyi kakunkoristelusetti. Maaritin paketeista löysin tossut ja ihastuttavat kynttilänjalat, heijastinliivin heijastimineen ja vaaleaan sisustukseen sopivan poroseinävaatteen ja valkoiset tuikkukupit.

Yläkuvan paketit lähtivät Madam Mailiksen ja Sutenööri-Sulon elämää piristämään: kakunkoristelusetti, kynttiläjalat ja kuvamukit sekä Sulolle oma taloudenhoitaja, taikka Mailiksen yritykseen työtekijä. Sulolta ja Mailikselta vastavuoroisesti saapuivat alla olevat ihanuudet, joista moni löysi heti paikkansa vanhusten Kyläntalosta (paketissa oli yös Pesosen Muklille oma minimini tarvikepakettinsa, mutta se jäi kuvaamatta, kun ehdin jo sijoitella tavarat taloon)

 Riitalle lähti punanuttuinen tonttutyttö, Oksa -kannu sekä pari retrotyynyä sekä kakkusetti. Riitan paketeista löytyi pöllökassillinen kodin pesuaineita ja muita tykötarpeita sekä enkeli, joka päätyi heti Vintin enkelikokoelmaan. Toisesta luukusta löytyi pirte mehukannu kekseineen ja talouspaperirullineen. Kolmannessa luukussa oli miniminit tossut.

Annelin Elämänpuu -vanhuskotiin lähti niin ikään kakkusetti, harmaatukkainen mummo sekä kolme tyynyä. Annelin paketista löytyi joulukinkkua leikkuulaudalle, Viirulle hieno hattu, kalatarjotin, väkijuomia, monenlaisia herkkuja ja kynttiläasetelma.

 Lisäksi vaihdoin yksittäisiä paketeeja Airin, Marken ja Marian&Maijan kanssa. Minulta heille jokaiselle lähti tuo kakunkoristelusetti. Marken paketista löytyi söpöjä mekkoja Ari- nukeille, peuratyynyjä sekä palasaippua virkatussa pussukassa. Airin paketista löytyi villaiset kaulahuivi ja pipo, jotka päätyivät heti Kyläntalon naulakkoon pakkasia odottelemaan. Marian ja Maijan paketista löytyi minikokoinen koristenauha joulukuuseen sekä komeat Reinot, jotka päätyvät Vinttiin vaarin jalkoja lämmittämään. Luulen, että taitavat olla jalkaan juuri sopivat.

 

Kiitos kaikille aivan ihanista vaihdoista. Oli joulukuussa taas aavistus taikaa mukana. :)

Esteri Tomulaa minikoossa ja muutama vanhus

Viime aikoina ei ole ollut oikein lainkaan aikaa ministellä, mutta yhtenä iltana fimoilin muutamat taulupohjat ja väsäsin tee-se-itse Esteri Tomulan seinälautasia minikoossa.

Lähelä kuvattuna kaikki virheet korostuvat, mutta kauempaa näyttävät paremmalta.

Samalla heittelen kehiin kuvat Suuresta Snadista lokakuussa ostamastani pariskunnasta, Sanelmasta ja Paulista.

Mukaan tarttui myös Teresia, josta Kyläntalossa odotteleva Valte saa vaimon itselleen.

Jotakin muutakin tuikitarpeellista Snadista löytyi. Snadi nyt onkin ehdottomasti yksi vuoden odotetuimmista minitapahtumista. :)

Hermanni ja rappionainen

Tein muutaman tilausnuken. Ensimmäinen heistä on Hermanni.

Hermannista oli vaikea saada ystävällisesti hymyilevää, koska esikuvankin hymy on ehkä hitusen pelottava. En tiedä, miten hymy onnistui, mutta nuken omistaja vaikutti tyytyväiseltä. :) Inspiraatiokuvat vielä alla.

Toinen toiveesta tehty nukke oli pultsarinainen. Hmm, aika paha. Mietin ja pähkin, että miten tekisi naisen, joka näyttää elähtäneeltä rappioeukolta. Mustat silmänaluset, jotenkin kulahtanut naama, kärvähtänyt, hamppuinen ja pilalle värjätty tukka, wannabe vähän rock -olemus...

Sellainen hänestä sit tuli. :)  Jätin vaatteiden mahdollisen likastamisen tulevalle omistajalle, kun en ollut ihan varma, millainen elämä tälle tyypille on kaavailtu.

Aika hirvee tyyppi. Dokaili tuossa jonkun aikaa Kyläntalon nurkilla, kunnes muutti toisaalle. Hyvä niin. Mummot ei kaipaa moisia häirikköjä nurkkiinsa. :)