Satumaailma

Alkukeväästä oli Verkarannassa Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttely, ja minua kyseltiin ottamaan ideointi- ja kasaamisvastuuta satumaailman suunnittelusta. Lupauduin mielelläni. Omien kokonaisuuksieni lisäksi mukana oli Esterin talo Susannalta, Rantamaja Hannalta ja lintukuvaelmia Saaralta. Koska olen ollut niiiin laiska, etten ole saanut näitä kuvia blogiin aiemmin, niin tässäpä tulevat nyt. :)

Matobiili ja vähän muutakin Sykerön maailmaa

Tammikuussa olen ollut vain töissä. Aamukahdeksasta iltayhdeksään töissä, ja siksi mulla ei ole mitään muuta elämää ollutkaan. Helmi-maaliskuu on vielä ihan samanlaisia, sitten helpottaa, ja saan lomailla loppukevään aikana aika ruhtinaallisesti pitäessä pois näitä loputtomia ylityötunteja (päiviä, oikeammin, tai vielä oikeammin viikkoja). Ministelyt, niin kuin kaikki muukin, on olleet ihan taoulla, mutta jotain pientä olen saanut tehtyä.

Sykerön pihapiiri (jota ei vielä ole, koska ruohomatto on vielä matkalla maailmalta Sykerömaahan) sai puun. Mutta hei, mikä tän puun nimi oli? Se toinen, jonka latvassa roikkui pieni purkkeja, on siirappipuu, mutta tälläkin oli joku nimi. Muistaako kukaan? 

(inspiraatiokuvassa näkyy molemmat puut, joista siirappipuu on oikeanpuoleinen)

Taivaskameli Untamolta puuttuu edelleen pilvenhattarat altaan. Siksi makoilee nyt Sykerön Vekkuliverstaan katolla.

Toinen tammikuun aikaansaannoksista on matobiili.

(inspiraatiokuva matobiilistä)

Vekkulivertas tarvitsee vielä ikkunat ja kädet, ja sitten tarvittais vielä siirappipuu, timanttikone, etsintäkone, Matilda -robotti, Neiti Nokkonen, ja ja ja...

Vekkuliverstas

Sykerön Vekkuliverstas alkaa hakea muotoaan.

Verstas valmistui Biltema -tikuista parhaan ystäväni kuumaliiman avulla.

Talo aukeaa katon kautta, joten katto on nostettavaa mallia ja tehty pahvista.

Sykerö, Maltti ja luuranko-Nirppu mittailevat sisätiloja.

Biltema-tikun alkuperäinen pinta ja sävy on niin pakasta vedetty, että jäin haikailemaan kellastuneen puun sävyä - vekkuliverstas kun kuitenkin on kovia kokenut mökki. Sen tuloksena päädyin maalaamaan mökin jollakin muorin nurkista löytyneellä sata vuotta vanhalla lasimaalilla, jonka jälkeen hioin pintaa kuluneeksi. Tuli aika hauska, jotenkin tuollainen värikynillä maalatun näköinen, niin kuin piirretyssä sopiikin olla. Toisaalta, nyt kun tuota katselen, tuntuu, että olisihan se voinut olla sievempi ilman maalia, Äh, en tiedä, mutta eipä sen väliä enää tässä vaiheessa - se on nyt keltainen joka tapauksessa. :)

Katon tiilet on leikattu munakennoista ja maalattu yksitellen. Oven saranat, katon "pylväät" ja verstaan kädet puuttuvat vielä. Jalkoja en tee, koska niitä verstas käytti vain lähtiessään liikkeelle, muutoin olivat mökin alla piilossa - niin siis tälläkin verstaalla. 

Sisätiloihin tarvittaisiin ainakin etsintäkone ja timanttikone. Mahtoikohan Sykerö säilyttää tuota matobiiliään (sitä loikkivaa porakärkistä ajoneuvoa, jolla kaivauduttiin maan uumeniin) myöskin vekkuliverstaassa...? Näille tuleville koneille vielä muutama ideakuva alla - muistatteko näitä? :)

Maltti

Tohtori Sykerön luottoystävä Maltti on valmistunut.

Maltti on laihtunut sitten vuoden 1980-luvun, jolloin itse olen Malttiin television kautta ensituttavuutta tehnyt.

Sykerö sen sijaan on lounastanut Maltinkin edestä.

Vaan missä on Nirppu?

Tohtori Sykerö

Doctor Snuggles on valmis.

Vaatekankaistaan Sykerö saa kiittää ihania piperryskerholaisia, sillä olis mies jäänyt pitkäksi aikaa alastomaksi, ellei vaatekankaita olisi löytynyt kerholasten jemmavarastoista. Emmää kuitenkaan olis kehdannut 10 x 10 cm palojen takia lähteä niitä ostamaankaan. Parasta kaikessa oli, että vaatekankaat olivat ihan täydellisiä Sykerön asukokonaisuuteen.

 

Nyt hän olis vaan vekkuliverstasta vailla.

Ei sitä nyt Sykeröksi ihan vielä tunnista...

...mutta on niissä ehkä jotain samaa. :) Kunhan saa tukan ja vaatteet päälle, niin saattaa näyttää vähän enemmän Sykeröltä. Ja sateenvarjolle vähän lihaa luiden ympärille.

Maltillakin on vartalo valmiina. Vielä turhan hoikka poika tosin. Täytyy pistää lihottaen.

Nirppu oli mun suosikki. Rasittava, häijy otus. Sekään nyt ei ole nirppu vielä, mutta luuranko on jo. 

Siinä koko konkkaronkka.