The Cake Bakery

Siirretty Olipa kerran koti -blogista. Alkuperäinen teksti julkaistu 13.7.2013.

Tähän päivään on kuulunut Alvinin komentamista, lattian korjaamista, Alvinin komentamista, Bauhaus-ostoksia, Alvinin komentamista, kirppistelyä, Alvinin komentamista, kotitekoisella pizzalla herkuttelua, Alvinin komentamista - ja niin, tämä leipomon myymälä. :)

Minimaailman herkkupuoti valmistui tänään ja sai nimekseen The cake bakery - elämäsi kakut ja leivonnaiset.

Pakasterasiasta, pahvista ja pitsistä askarreltu vitriini pitää sisällään monenlaiset kakut ja leipomukset, jotka on leivottu fimomassasta veljen vaimokkeen kanssa.

Seinillä olevat leivostaulut ovat kuvatulosteita netistä.

Leivonnaisten lautasina toimivat napit.

Piparkakut ovat valmisnappeja, joihin pyöräyttelin vain pienet fimopallot napinreikiin.

 Toisella puolella myymälää on kahvittelutiski.

Jakkaran päällä ostajaansa odottelee maitopurkin korkista ja valmismansikkaviipaleista tehty täytekakku. Kakku on pakattu laatikkon, joka on tehty korurasiasta.

Kahvittelupöydältä löytyy kahvia ja greippimehua sekä sinisellä kuorrutteella varustettua prinsessakakkua.

Mikäli kahvi tai greippimehu eivät maistu, löytyy ylähyllystä myös colaa.

The cake bakery on vasta avattu, joten avajaislahjana saadut ruusut kukkivat vielä lattiamaljakossa.

Vitriinin vieressä on ovi, joka vie leipomon puolelle. Viereiseen boxiin on valmistumassa siis leipomon puoli. Sopivan oven kuvan etsin netistä ja liimasin tulosteen finnfoam -palan päälle. Reunoihin liimasin puutikut, ja oven nuppina toimii korviksen tausta.

 

 Saas nähdä, koska hittavaiset löytävät tiensä leipomon myymälään.

  Räiväpää Alvin on tänään keksinyt metkuja monen kissan edestä. Olen komentanut, suuttunut, huutanut, anellut, nauranut... Tänään on koeteltu hermoja. Sen lisäksi, että kissan vauhti on loputon, uteliaisuus ja seikkailunhalu kyltymätön ja järkeä sekä itsesuojeluvaistoa aivan liian vähän, on koiramaisella nahkamiehellä taipumuksena syödä kaikki suuhun sopiva, ja tänään olen kaivanut kissan suusta niin langanpätkiä, puutikkuja, paperinpaloja, helminauhaa, metalliketjua... Yleensä tätä edeltää juoksuskaba, sillä kun kissa löytää jotakin sopivaa pureskeltavaa, lähtee se saman tien käpälämäkeen ja syöksyy löytämänsä aarre suussa turvaan johonkin sopivaan koloon, jonne sen ilkeä emäntä pääsee huonosti käsiksi.

Ja mikäli kissat noin yleisesti ottaen ovat kohtuu hiljaisia, tämä mies osoittaa mieltään raivoamalla. Kun sen herkkupalan viimein kissan suusta saat pois, tulee kissa raivoamaan viereen, maukuu äänekkäästi karvaton naama leveällä ja ryhtyy mielenosoituksellisesti etsimään uutta pureskeltavaa. 

Pari päivää sitten löysin töistä tullessani sängystä partakuokan, ilman terää. Sydän meinasi tippua rinnasta, kun mietin, mahtaako teräosa olla kissan sisuksissa. Hetken pengottuani löytyi partakuokan teräosa myttyyn potkitun ja pureskellun yöpaitani alta. Partakuokan katti oli kaivanut pesuhuoneen korista, johon ei ole tähän mennessä koskettu, vaan tulipa selväksi, ettei sielläkään säilytetä enää mitään suuhun sopivaa...

Toisaalta, ei tämä meidän razor blade cat ole ainoa itsetuhokissa tässä maailmassa. Velipojan ja vaimokkeensa tuorein kissatulokas sai viime viikolla kunnon sähköiskun, kun onnistui leikkiessään iskemään hampaansa sähköjohdosta läpi. Onnekasta kuitenkin, että säikähdyksen ja hetken tajuttomuuden jälkeen tuokin kissa jatkoi samaa kouhotustaan, melkeinpä vain entistä lujempaa lisävirtaa saaneena.

Vaan mitä tulee tähän meidän pieneen nahkapoikaan, on tuo kissa rasittavuudessaankin vaan niin käsittämättömän ihana. Kunhan on tarpeeksi riehunut, koheltanut ja touhunnut, tuuppautuu syliin, tulee niin lähelle kuin pystyy, kehrää kuin traktori ja lopulta hiljenee nukahtaen syliin. 

Vaan yhden asian mä saatoin tulkita väärin. Ehkäpä partaterä oli viesti. Kenties nahkamies oli jättänyt mulle uhkauksen, että jos vielä kerrankin varastat mun suustani yhdenkin herkullisen langanpätkän, puutikun tai helminauhan, niin mää viillän sua. :D

Ai niin, ja mulla muuten alkoi nyt se kesän toinen loma. Edessä viikko yksinäistä lomailua, sen jälkeen vielä kaksi viikkoa parisuhdelomailua. Jee, tämä on niin parasta!