Pihatöissä Pesosen tiluksilla

Helatorstaina olisi ehkä kannattanut työstää tuota 1:1 pihapiiriä, on se nimittäin sen verran rehottavassa kunnossa, olkoonkin, että on kooltaan vain muutamia neliöitä. Koska omalle pienelle takapihalle ei kiinnostanut mennä, päätin "mennä" Pesosen pihamaalle. Siellä sainkin niin paljon aikaan, ettei omaa pihaa tartte laittaa koko kesänä. Vai..? ;)

Pesosen ikkunalaudoille ostin veikeät kukkalaatikot Miralta. Tikkaat ja maalipurkki pensseleineen taas ovat kevätvaihdon antia. Katon käsittelyn yhteydessä onnistuin tiputtelemaan mustaa huonekaluöljyä tuohon ruohomatolle, joten maalipurkin liimasin siihen päälle, ettei musta läiskä näy. Niin, ja toki meillä täytyy muutenkin kaikki näkyvissä oleva minikokoinen liimata kiinni, koska nelijalkaiset ystävät vievät muuten kaiken. Onneksi liima on keksitty.

Maalaustikkaat ja köynnökset on liimattu kiinni, mutta niin, että talon etusivu päsee silti aukeamaan. Maalaustikkaat on liimattu kiinni seinään ja ovat vähän irrallaan maasta. Valkoiset ämpärit parin sentin mittaisen köynnöksen alun kanssa on liimattu kiinni maahan, ja taas köynnös muuten on liimattu seinään. Näyttää etusivun kiinni ollessa yhtenäiseltä, mutta aukeaa kivuttomasti. Kuistin tasanne on vielä käsittelemättä. Se voisi olla tämän viikonlopun homma.

Ikkunasta näkyy Pesosen vieras, pulskanpuoleinen Fanni.

Sivuseinät on vielä laudoittamatta, mutta ikkunankarmit ja kukkalaatikot ovat jo paikallaan.

Pesosen pihapiirissä on kylässä kohtalaisen suuri kissa.

Siinä ne on kaikki sulassa sovussa, BuyLife, Kertu ja Pesosen torppa. Tosin, että BuyLifen kyltistä on jäljellä vain Buy, johtuen kuvassa näkyvän nelijalkaisen nahkaisesta ystävästä. Onneksi liima on keksitty.

Talon julkisivu.

Toinen etuovi avoinna.

Molemmat etuovet avoinna.

Ja koko talo avoinna. Kauheen keskenhän se vielä on. Huonekorkeus on kohtalaisen matala, mutta tärkeintä, ettei Pesosen pää osu kattoon. Kyllä se siellä mahtuu elelemään. :)

Keittössäkin on vähän edistytty. Sain eilen maalailtua loput seinälaudat ja tehtyä sisäkaton valmiiksi.

Kamarin puolella torppaa tutkiskelevat Fanni ja Lyydia, jotka odottavat edelleen oman mummoinmökkinsä valmistumista. 

Fannin ja Lyydian lisäksi Pesosen taloon havittelee pääsyään vähän suurempi vieras. Johtuen useampana yönä tapahtuneista rötöksistään, jotka otus oli suorittanut yläkerran vielä lasittamattoman ikkunan kautta kaivaen talosta ulos milloin mitäkin pikkutavaraa, päätettiin otus jättää tällä kertaa ikkunan taakse. Otus ei siitä pitänyt, ja kävi kostoksi myöhemmin kiskomassa Pesosen pihalla olevasta maalipurkista pensselin varren irti. 

Sanon mää vaan, että onneksi liima on keksitty.

Fanni

Lyydian sielunsisar Fanni valmistui tänään. Fanni sai eilen alkunsa Tampereen nukkekotikerhossa, vartaloitui illalla televisiota katsellessa ja sai vaatteet päälleen ja tukan päähänsä tänään töistä palatessani.

Fanni on pulska mummo, joka rakastaa herkkuja ja puhumista. Fanni on lennokas mummo, joka on kaikin puolin rönsyilevä niin juttujensa, vaatteidensa kuin elämäntyylinsä kanssa muutenkin. Vaatimaton ja hillitty ovat Fannin vastakohtia. Paremmin häntä kuvaavat käsitteet "paljon", "leveästi" ja "äänekkäästi", olipa sitten kyse toimintatavoista, ulkomuodosta tai ulosannista.

Fanni puhuu paljon. Hänellä on myös paljon mielipiteitä. Hän ottaa mielellään kaikkeen kantaa, oli hänellä sitten asiasta oikeasti tietoa tai ei, ja riippumatta siitä, kuuluiko asia hänelle vai ei. Ei sen niin väliä, tärkeintä on osallistua. Fanni ei ole kovinkaan hyvä teeskentelemään tai valehtelemaan, minkä takia hän tuuppaa sanomaan asiansa usein kohtalaisen suoraan ja rehellisesti. Joskus vähän liiankin.

Suurisuisuus ja toisinaan hieman kömpelö ja vähemmän hienotunteinen ulosanti ovat Fannin taakka, ja hän onnistuu säännöllisin väliajoin pahoittamaan jonkun mielen töksäyttäessään ajattelemattomuuttaan milloin mitäkin. Fanni tajuaa tilanteen usein myöhässä, ja häpeilee lipsautuksiaan sitten murheenmurtamana kotona. Pohjimmiltaan Fanni on äärimmäisen hyväntahtoinen ja ihmisrakas nainen, mikä vain valitettavasti saattaa vieraammalta ihmiseltä hukkua Fannin jämäkän ja suurisuisen, Justiinamaista tätienergiaa pursuavan olemuksen alle.

Vaan onneksi hänellä on Lyydia. Tahdikkuudessaan ja hienotunteisuudessaan loistava, hillitympi Lyydia, joka tasoittaa tietä, oikoo elämän polulla kurttaantuneita mattoja ja hio ystävänsä pahimpia särmiä.

Niin, ja taputtaa lohduttavasti olkapäälle silloin, kun Fanni taas kerran miettii illalla: "Miks oon näin suurisuinen hölmö."

Muklat

Pesosen talossa on nyt myös muklia.

 Yksi mukla on löytänyt omenan, toinen taas keinuu kattolampussa.

Muklaeukko kurkistelee kahvipannuun toisen muklamummon hiiviskellessä lattialla.

Viikonloppuna olen ajatellut tehdä tätä keittiötä taas eteenpäin. Samalla voisi tehdä muklille oven astiakaapin kylkeen, lattialuukun lattiaan ja pienen minikokoisen pöytäryhmän miniminikokoisine räsymattoineen Pesosen keittiönpöydän alle.

Muklathan ovat tuollaisia pieniä eläjiä, jotka asuvat Pesosen talossa, lattioiden alla ja seinien välissä. Viiru on huomannut muklien olemassaolon, mutta Pesonen ei muklia näe.

Lauantaipäivän puuhia Pesosen torpalla

Pesonen ja Viiru olivat viihtyneet aurinkoisen lauantaipäivän katonrakennuspuuhissa. Pesonen sai viime viikolla kuormallisen katonrakennustarpeita (kiitos Aino-Mari), ja niillä hän sai nikkaroitua valmiiksi sekä ison katon etupuolen että kuistin katon.

Ukko sai myös yllättävän vierailijan. Iltapäivällä pihaan ilmestyi Lyydia, Pesosen kansakouluaikainen ystävä, silloinen naapurintyttö, jonka kanssa Ukko on edelleen lähetellyt joulukortteja. Muu yhteydenpito oli kuitenkin ollut vähäistä, olihan välissä useampia satoja kilometrejä, eikä Pesonen ollut kovinkaan tottunut puhelimenkäyttäjä.

Siinä Lyydia nyt kuitenkin oli, Pesosen pihassa. Lyydia oli ihan niin kuin aina ennenkin, vauhdikas, iloinen ja puhelias. Lyydia taas totesi mielessään Pesosen olevan ihan kuin ennen, hieman juro, erakkomainen ja varsin omalaatuinen ukko, mutta silti niin vilpittömän kiltti ja hyväntahtoinen.

 Lyydia oli jäänyt leskeksi kymmenkunta vuotta sitten. Sittemmin Lyydia oli löytänyt Fannin, sielunkumppaninsa, jonka kanssa hän muutti kotiseudultaan Savosta Vantaalle. Sinne Pesonen oli viime jouluisen postikortinkin lähettänyt. Vaan mitä ihmettä Lyydia teki täällä Pesosen pihassa, kaukana kaukana kotoa?

Pesosen hämmästys oli melkoinen, kun Lyydia kertoi hänen ja Fannin kaivanneen pois pääkaupunkiseudun kiireisestä elämänmenosta ja ostaneen kodin, vanhan hirsitalon Pesosen kyliltä (tarkalleen ottaen jonkin verran Pesosen torpalta etelään, sieltä melko läheltä kylän reunamilla sijaitsevaa Tylypahkan linnaa). Fannin ja Lyydian vanha asunto Vantaalla oli vielä myymättä ja uusi koti kaipasi remonttia ennen muuttoa, joten naiset asuivat vielä toistaiseksi vanhassa kodissaan pääkaupunkiseudulla. Pesosen kylille he olivat muuttamassa juhannuksen jälkeen.

  Pesonen ei ollut koskaan tavannut Lyydian asuinkumppania Fannia, mutta koska Fannilla oli parhaillaan sukujuhlat synnyinseudullaan, ei Pesonen tavannut häntä tänäänkään. Lyydia oli jättänyt sukujuhlat välistä ja tullut viikonlopuksi hoitamaan uuteen taloon liittyviä asioita, tilaamaan paikalle remonttimiehiä ja hieman siivoilemaan. 

Pesonen ei tarkalleen ottaen tiennyt, mikä oli noiden kahden naisen välinen suhde, olivatko he läheisiä ystäviä, pariskunta vai vain kaksi mummokaverusta, jotka päättivät puolittaa asuinkustannuksensa asumalla yhdessä. Lyydia ei ollut suhteestaan Fanniin koskaan sen kummemmin puhunut, eikä Pesonen ollut koskaan kysynyt. Eipä asia hänelle sinänsä kuulunutkaan. Tärkeintähän oli, että Lyydian elämässä oli kaikki tolallaan.

Koko päivän työn touhussa ollut Pesonen sai Lyydian vierailusta hyvän syyn pitää tauon katon laitosta ja ulkolaudoituksen maalaamisesta. Hän esitteli touhukkaasti Lyydialle kotitilansa jokaisen nurkan ja kulman.

Tiluksien tarkastamisen jälkeen Pesonen keitti sumpit ja istahti Lyydian kanssa kuistille päiväkahveille. Viiru oli käynyt aiemmin päivällä pyydystämässä Kososen karkuteillä olleen kukon takaisin Kososen kanalaan, ja saanut siitä kiitoksena kulhollisen omenoita. Onneksi niin, koska Pesosella ei olisi ollut Lyydialle muuten oikein mitään vierastarjottavaa - hän kun oli viime päivinä ollut niin uppoutunut remonttiinsa, ettei ollut malttanut edes kaupassa käydä.

Siinä he vaihtoivat vuosikausien kuulumiset auringon porottaessa lämpimästi suoraan kuistille. 

Lyydia puhui paljon enemmän kuin juro Pesonen, mutta se sopi Ukolle, hän kun mielellään puhumisen sijaan kuunteli. Niinhän heidän arkensa sujui Viirunkin kanssa - kissa puhua pälpätti ja Pesonen kuunteli murahdellen toisinaan jotakin vastaukseksi. Keskustelun lomassa Viiru viihdytti Lyydiaa temppuilemalla kuistin kaiteissa.

Iltapäivä kului mukavasti jutellen. Kun päivä alkoi kääntyä iltaan, oli Lyydian viimein aika lähteä takaisin talolleen hoitamaan valmisteluja kesäkuun lopun muuttoa ajatellen. Huomenna olisi edessä aikainen lähtö takaisin Vantaalle. Pesonen halasi ystäväänsä jäähyväisiksi ja lupasi tulla kesällä käymään, mikäli naiset tarvitsisivat apua talon kunnostamisessa.

Lyydian lähdettyä Pesonen istahti vielä kuistille, nappasi kulhosta omenan ja haukkasi siitä palan. Hän oli tullut hyväntuuliseksi nähtyään vanhan ystävänsä. Hän seurasi katseellaan Viirua, joka juoksenteli ympäri pihaa ja etsi kiivaasti puita grilliin. Pesonen oli luvanut kissalle, että mikäli tämä auttaisi Ukkoa kattopuuhissa, grillattaisiin illalla makkaraa. Nurmikko vihersi ja ilta-aurinko paistoi yhä lämpimästi Pesosen kuistille. Ukko hymyili. Tästä tulisi kaunis kesä.