lauantai 23. marraskuuta 2013

Kellon uumenissa


Jos oikein tarkkaan kuuntelee, kuuluu vanhan kaappikellon uumenista klassista musiikkia. Minikokoiset musikantit soittavat minikokoisella volyymilla, joten täytyy kuunnella todella tarkasti kuullakseen. Mä en ole vielä kuullut, mutta luulen, että Grisli on, niin tarkasti se korviaan kellon vieressä heristelee.



Idea tähän viritykseen tuli itse asiassa mieheltä.



Isäukon nikkaroima, kotikonnuilta meille ennakkoperintönä kulkeutunut kaappikello sai sisäänsä musiikkisalin.




Lattian tein Bilteman sytyketikuista, jotka liimasin toisiinsa ja maalasin kulutetun valkoiseksi. Lattia ei ole millään kiinni, vaan se nojaa kellon alaspäin kapeneviin sisäreunoihin. Siksi on siis helposti irrotettavissa, jos musiikkisalin haluaa kellosta kadottaa. Seinälle tulostin nuottitapetin, joka on muutamalla paperiliiman pyyhkäisyllä kiinni, eli siis myös helposti irti nypättävissä. Lamppu on led-tuikku, jonka varjostin syntyi pitsin pätkästä ja Hesburgerin ketsuppikupista.





Tästä tuli oikeastaan aika vinkeä. Kaappikello, jossa on elämää.



Nyt kelpaa minikokoisten asukkaiden soitella.

6 kommenttia:

  1. Jälleen: suuren suuri OI WAU! Sun tarttis julkaista kirja näistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, täytyispä kokeilla. Siinähän mulla olis uusi ura tiedossa - hittavaisarkkitehti ja kirjailija. :D

      Poista
  2. Haa,,mun isä teki ennen noita myös ja mulle on luvattu perinnöksi ainut kotiin jäänyt .
    Hyvä idea mieheltäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sullahan on sitten joskus tulevaisuudessa kellomaailman teko edessä. :)

      Poista
  3. Ihan mahtava ja hykerryttävä idea! Tuohan nyt ihan väkisin hymyillyttää joka kerta, kun ohi kulkee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaikenlaista pientä viritelmää tulee päähän, ja näemmä näin myös miehellä. Että kohta tää talo on täynnä pieniä viritelmiä siellä täällä, kun kilpaa keksitään, mihin mitäkin rakentaisi. :)

      Poista