Kun
näin tämän sängyn viime kesänä Forssan messuilla, oli se heti minun.
Isovanhempien vintissä oli lapsuudessa 1:1 koossa tuollainen, ihan
samanvärinen. Myöhemmin se maalattiin vaaleaksi, mutta itse miellän sen
edelleen vihreänä, niin kuin se lapsuudessakin oli. Siksi myös tänne
minivinttiin tuli vihreä sänky.
Vihreän
sängyn päätyyn tein muutama viikko sitten seinävaatteen. Siitä tuli
kerrassaan karmea, mutta toisaalta, kaikella rakkaudella kaikkia
ryijyihmisiä kohtaan - voiko vuosikymmeniä tuulettamatta seinällä oleva
villainen ryijy nyt muuta ollakaan, oikeastikaan. :) 1:1 vintin kuva
siis alla. Mun miniryijyni ei ole yhtään samanlainen, mutta saa kelvata.
Tuohon rumaan miniversioon meni aikaa kaksi iltaa, joten en todellakaan
tee uutta.
Enkeleitä alkaa hyllyssä olla jo jokusia. Muorin enkelikokoelmassa on satoja enkeleitä, joten minikoossa etsittävää riittää.
Lipaston päällä alkaa olla jo oikeannäköistä tavaraa, samoin kuin sen ympärillä seinällä. Alla 1:1 vintti.
Yllä mini, alla 1:1 vintti. Jotain täytyy koko ajan soveltaa, kun ei tuo pohjapiirros ole ihan samassa mallissa.
Muori
ja miniminä ottavat päivälepoa vihreässä sängyssä. Lapsena muori yritti
mua aina sitkeästi päiväunille, mutta mua ei nuo nukkumiset oikein
innostaneet. Seuraksi kyllä menin, ja toisinaan nukahdinkin. Mahtoi
muori olla onnessaan, että sai mut hetkeksi hiljaiseksi. Tänä päivänä
antaisin aika paljon, jos voisin
nukkua päivittäin päiväunet, vailla mitään hoppua mihinkään. Muorin
kanssa se ei vain enää ole mahdollista.
Muori
kertoi aina päivälevolla tarinaa siitä, kuinka katto aukeaa ja me
lähdemme vihreällä sängyllä lentoon. Hän kuvaili, miltä maailma
näyttäisi siellä alapuolella, miten kaikki alla pienenisi ja miten me
lentäisimme vihreällä sängyllä milloin minnekin. Se oli jännittävä
sänky, tuo vihreä sänky. Tuolla minivintissä muori edelleen kertoo,
miten sänky lähtee lentoon. Miniminä kuuntelee herkeämättä.
Vaari katselee edelleen televisiota. On saanut kävelykepinkin, kuten 1:1 koossakin.
Hyllyn
päätyyn on lennähtänyt kaksi paperienkeliä, niin kuin oikeassakin
hyllyssä (1:1 kuva alla). Kukahan lie ne askarrellut ja milloin ne on
tuohon 1:1 hyllyyn kiinnitetty? En ollut niihin koskaan aiemmin
kiinnittäyt huomiota, ennen kuin viimeksi vinttiä tätä projektia varten
kuvatessani. Kameran läpi näkee monta juttua uusin silmin.
1:1 ja 1:12 vaari. 1:1 versio juhli muuten viikonloppuna 90-v synttäreitään. Aika äijä.
Niin todentuntuista... ♥
VastaaPoista<3
PoistaWaude, sinä taitava!
VastaaPoistaKiitos. :)
PoistaIhana ajatus rakentaa lapsuuden mummula. Sänky on hyvin kaunis, kyllä siinä kelpaa ottaa päiväunet.
VastaaPoistaTää on itselle tällainen vahva tunneprojekti. Hyvin erilainen projekti kuin nuo muut satuprokkikset. :)
PoistaOnnea Vaarille!!!
VastaaPoistaAivan mahtavaa työtä olet jälleen tehnyt.. Niin mahtavasti olet toteuttanut toden ja minin.. Ihanaa - olet kyllä
taitava!
Kiitos Tanni. :)
PoistaKuvia katsoessa ei aina heti tiennyt, onko kyseessä 1:1 vai 1:12 talosta. Aivan ihana idea tehdä lapsuuden mummulasta miniversio.
VastaaPoistaTäähän on ehdottomasti se paras palaute, ettei ihan tiedä, kumpi on kumpi. :)
PoistaKelpaa siellä pötkötellä kauniissa kodissa.
VastaaPoistaSiellä ovat nukkuneet joulun pyhätkin - liekö kohtalaisen väsynyttä sakkia.
PoistaMuistin yhtäkkiä tämän sun vinttiprojektisi, kun tästä aikaisemmin mainitsit ruusutaulu-kaupanteon yhteydessä. Tulin sitten vihdoin ihastelemaan tänne :) Aivan hurmaava tämä vintti! Miniversiosta välittyy lämpö ja mukava ilmapiiri! t. Niina V.
VastaaPoista