sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Keittiökuulumisia ja Forssan löytöjä


Tänään käytiin Tampereen nukkisväen kanssa porukalla Forssan nukkekoti- ja lelumarkkinoilla. Viime vuodesta jäi kaivelemaan silloin ostamatta jääneet Christian Lundkvistin talonpoikaishuonekalut, ja olen nyt vuoden verran psyykannut itseäni siihen, että näillä markkinoilla paikkaan tuon vahingon. Sen tein, oikein korkojen kera, mutta siitä tarkemmin vähän myöhemmin. Vintin keittiötä olen työstänyt valmiimmaksi, ja myös sinne löytyi markkinoilta muutama nappiostos. Ensimmäinen näkyy kuvassa - valkoinen talonpoikaistuoli em. tekijältä. Alla kuva ehdasta vintistä.



Viikonlopun piiperryksin tein vinttiin kopion muorin huovuttamasta Pikku Myy -taulusta. Lisäksi maalasin minikokoisen pannun kynsilakalla, jotta sain pyyheliinahyllyn päälle kuparipannun.



Jääkaappi - pakastin -yhdistelmä kaipaa vielä kahvoja sekä viimeistelyä tuonne kaapien puoleiseen sivuun. Lattian tein korkkitabletista maalaamalla ja hammasharjalla maaliroiskeita ripsimällä. Alkuperäisessä vintissä lattia on hippasen vaaleampi, mutta tyyliltään muuten samanlaista, karmeaa muovimattoa. Liekö ollut joskus jonkun mielestä hienoa - tai sitten joko halpaa tai ainoaa mallia, mitä lähimmän sadan kilometrin sisään on löytynyt.


ET -lehden ja pari Ilkkaa tein eilen iltapuhteena - ja hauska, että Ilkkoja tuli sitten tänään vastaan myös markkinoilla. No, ne jäivät sinne, mulla oli tällä kertaa jo omat tehtynä. 




Kahvimylly on myös markkinalöytö samaiselta tekijältä kuin talonpoikaistuolitkin.



Keittiön tasolle tein pienen ohranjyväpussin (josta tajusin vasta nyt puuttuvan kokonaan tuon ryyni -sanan) ja pannunalusen, jossa on vaarin etukirjain. Alla kuva samasta nurkasta 1:1 vintissä




Seinälle väsäsin "Isoäidin keittiö on kodin sydän "-taulun esikuvansa mukaan.




Ja ikkunassa minikokoinen tähti, joka on harrastajakerhon M:n taidonnäyte. Niin hieno! Alla sama suurempana 1:1 vintissä.



Ovipielessä on pienennös vintissäkin olevasta tuolitaulusta. Esikuva tähänkin alla.




Ulkoapäin talo näyttää nyt tältä. Ja ulkokuori ei siis ole millään muotoa esikuvansa kaltainen.




Ajattelin ensin, etten kyllä kehtaa julkistaa täällä, mitä kaikkea rohmusin Forssasta mukaani - mutta muutin sitten mieleni. Mun tavoitehan oli saada noita talonpoikaishuonekaluja, ja niitä myös sain - miltei pöydän täydeltä. Yläkuvan esineet tulevat vinttiin, ja ovat siis miltei täysin sellaisia, kun vintissä on 1:1 koossa, erityisesti vanha sivustavedettävä sänky ja keinutuoli. Lisäksi muori virkkasi elämänsä aikana miljoonaviisisataa pitsiliinaa kaikissa maailman väreissä ja malleissa, joten muutama minikokoinen liina oli myös saatava. Muorin enkelikokoelmaan 1:12 koossa ostin yhden enkelin sekä villalangoille pärekorin.


Nuo ei nyt ihan riittäneet, ja matkaseuralta tuli kohtalaisesti kuittia siitä, että joka kerta tietyn pöydän luokse tullessa ostoskassiin tuli lisää täytettä. Lyydian ja Fannin vielä olemassa olemattomaan mummoinmökkiin ostin kaksi pinnatuolia ja valkoisen puusängyn. 


Ja sitten noihin mun heikkouksiin - talonpoikaistuoleihin. Niitä piti käydä ostamassa ensin vähän, sitten lisää, ja vielä vähän lisää. Mutta hei, jos mä olen noihin ihan heikkona 1:1 koossakin, niin miten voisin jättää ne noteeraamatta, kun niitä myydään 1:12 koossa? No en mitenkään.


Sitä paitsi mulle opetettiin lapsena, ettei kaikkea, mitä haluaa, tartte saada. Mä opetin itselleni aikuisena, että tottakai voi, jos se jokin vain on ostettavissa sopurahalla. :D


Vaan noin ihan vakavissaan - arvostan ihan älyttömästi käsityötä, ja nämä ovat ihan huikeita sellaisia. Taidokkaan käsityön, kauneuden ja nostalgisuuden lisäksi olivat kukkaroystävällisiä, ja koska kävin samassa pöydässä ostoksilla neljä kertaa, paljousalennuksia tuli joka kerralla lisää. Miten mä siis olisinkaan voinut olla ostamatta? En mitenkään. 

Huomenna voikin sitten taas palata töihin, jotta muistaa, etteivät nuo tulleet ilmaiseksi. ;)

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Apua aina tarvitaan...


Meillä ei tarvitse koskaan askarrella yksin. Kun otin työn alla olleesta keittiöstä ruokailuryhmän pois sovitellakseni lattiamateriaalia, käytti nahkamies tilaisuuden hyväkseen ja kutsui itsensä keittiöön vierailulle.


Keittiön ruokapöytä oli kuitenkin siirtynyt juuri väliaikaistiloihin alakertaan, joten nahkamies siirtyi nopeasti eväiden perässä alempaan kerrokseen. Hän sai kahvitella aivan yksin.


Hmm... Mitäs täällä on tänään tarjolla? Kupit on kyllä vähän pieniä, mutta mitäs noi sokerimunkit?



Kun nahkamies sitten lopulta päätti munkkien sijaan käydä hampailla kiinni pöytäliinaan, pistin olennon lähtemään.


Meni ehkä puoli minuuttia, ja paikalle oli ilmestynyt seuraava kutsumaton vierailija.


Kertu on kiireinen nainen, ja hänelle tuli pian menoja muihin puuhiin, eli siirtyi siis BuyLifen katolle ronkkimaan sinne juuri liimaamiani lintuja. 



Ja tolla viistokatollahan on aika hyvä lepäilläkin.


Ja jos kurkataan taas välillä sinne valkoiseen vinttiin, niin kappas vaan - sinne on taas ilmestynyt uusi kutsumaton vierailija:


Että kyllä täällä aina apua on tarjolla. Kolme neljästä nelijalkaisesta ojentaa auttavan tassunsa aina, kun sitä tarvitaan, ja erityisesti silloin, kun ei tarvita.


Neljättä nelijalkaista sen sijaan ei vois vähempää kiinnostaa.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Lapsuusmuistojen parissa


Vintti -projekti on taas edennyt hippasen. Nyt tää alkaa jo muistuttaa esikuvaansa - joskaan, että en nyt tähän hätään saa tähän vertailun vuoksi juurikaan kuvia alkuperäisestä esikuvastaan ennen seuraavaa Pohjanmaan reissua.




Nukkekotikerhossa pistelin minikokoisen pyyheliinapeitteen. Alla on esikuvansa. Ei se nyt ihan näköinen ole, mutta tunnistettava kumminkin. Pitsit ovat tässä minikokoisessa ihan liian suuret, mutta juttu olikin siinä, että minikokoisen kankaana on muinainen pitsinenäliina.




Grilliherkut on ostettu FB:n minikirppikseltä.



Ikkunassa olevan huiman taitavasti tehdyn paperitähden sain nukkekotikerhokaverilta. On kerrassaan ihastuttava, ja vintissä on ollut juuri samanlainen isossa koossa. Kunhan saan ikkunaan verhot paikalleen, niin näyttää vielä paremmalta (ja kunhan saan tähänkin sen verrokkikuvan 1:1 ikkunasta).



Astiasto tuo etäisesti mieleen Myrnan, joka toimi oikeankin vintin juhla-astiastona.


Tässä vielä yksi verrokkikuva - ylhäällä 1:12, alhaalla 1:1.