sunnuntai 9. elokuuta 2015

Back to the childhood


FB-harrastajien kautta löytyi sivusto, josta löytyy loputtomasti tasmanialaisen taiteilijan tuunaamia Bratzeja. Ajatus jäi kytemään, ja nythän kävi sitten niin, että eletään vuoden 2015 elokuuta ja mä teen kummitytölle joulukalenteria jo vuodelle 2016. Hups. Vaan kun tämän vuoden joulukalenteriin on tulossa nukkekoti, Sylvanian families pupuperhe ja nukkekotitavaraa, niin otin varaslähdön jo ensi joulun kalenteriin, joka tulee koostumaan Bratzeista.


Bratzit ovat siitä hauskoja tuunauskohteita, että niitä saa kirppareilta todella edukkaasti ja niitä on saatavissa loputtomasti. Koska näyttävät luonnostaan aika hutsuilta, ei tunnu pahalta pistää entistä naamaa sileäksi ja yrittää päälle uutta. Aloitin urakkaa viime viikolla poistamalla edelliset maskit, jynssäämällä nuket edellisten leikkijöiden jäljiltä sekä pesemällä ja selvittelemällä hiukset. Eilen vietettiin ministelyväen kanssa pitkälle yöhön kestänyttä näperrysiltaa, ja aloitin siellä ensimmäisten naamojen uudelleen maalaamisella. Jatkoin tänään uusien vaatteiden ompelulla, ja sen lopputuloksena valmiina on nyt neljä Bratz Reloadia.



 Tree Change Dolls - sivuston artistin ajatus on, että villiä elämää eläneet Bratzit palaavat takaisin luonnon, luonnollisuuden ja rauhallisen elämän äärelle. Paluu lapsuuteen. Aika hauska ajatus.



Pörröisillä neuleilla sai vähän tasoitettua näiden nukkejen kovin laihaa ja päähän nähden epäsuhtaista kroppaa. Koska niin perfektionisti en ole, että alkaisin tekemään uusia kenkiä, saa osa näistä sipsutella edelleen korkokengillä, mutta tuli niistä nyt kokonaisuudessaan aika hurjan paljon "lapsellisempia" kuin alkuperäisistä. Pikkutyttömäisempiä.


Muutama on lisäksi hiuslookeiltaan ja uusilta kasvoiltaan valmiita, mutta odottavat vielä uusia vaatteita. Lisäksi mulla on valtaisa kasa sekä Bratzeja että Moxieita odottamassa tuunausta, ja yksi setti on tulossa vielä tori.fi:n kautta.


Jaa että karkasko taas käsistä? No kuten yleensäkin, niin toki karkas. :) Tuunaukset jakaa aina mielipiteitä, mutta mitäpä itse olet mieltä - kokivatko nämä teininuket positiivisen kasvojenkohotuksen vai tulivatko julmasti hävistyksi?

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Hermanni ja rappionainen


Tein muutaman tilausnuken. Ensimmäinen heistä on Hermanni.


Hermannista oli vaikea saada ystävällisesti hymyilevää, koska esikuvankin hymy on ehkä hitusen pelottava. En tiedä, miten hymy onnistui, mutta nuken omistaja vaikutti tyytyväiseltä. :) Inspiraatiokuvat vielä alla.




Toinen toiveesta tehty nukke oli pultsarinainen. Hmm, aika paha. Mietin ja pähkin, että miten tekisi naisen, joka näyttää elähtäneeltä rappioeukolta. Mustat silmänaluset, jotenkin kulahtanut naama, kärvähtänyt, hamppuinen ja pilalle värjätty tukka, wannabe vähän rock -olemus...


Sellainen hänestä sit tuli. :)  Jätin vaatteiden mahdollisen likastamisen tulevalle omistajalle, kun en ollut ihan varma, millainen elämä tälle tyypille on kaavailtu.


Aika hirvee tyyppi. Dokaili tuossa jonkun aikaa Kyläntalon nurkilla, kunnes muutti toisaalle. Hyvä niin. Mummot ei kaipaa moisia häirikköjä nurkkiinsa. :)

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Forssan markkinoiden löytöjä


Tänään oli miniasiallisesti hirveän odotettu päivä, Forssan miniatyyrimarkkinat. Miian autoon mahtui sopiva sakki ministelykerholaisia, ja sillä kaahailimme nilkka suorana ja kyynärpäät teroitettuina Forssaan. Kahvitauko kesti matkalla tosin niin pitkään, ettei sitten oltukaan pahimmassa alkuryysiksessä tönimässä, riehumassa ja riuhtomassa tavaroita toisten käsistä, eli se osuus jäi nyt välistä ja päästiin jo hitusen rauhallisempaan aikaan ostelemaan kukkarot tyhjiksi. ;)


Vaikka oltiin paikalla vasta puolen päivän tienoilla, niin ehdittiin aivan riittävästi ostaa kaikkea elintärkeää. Kummitytölle teen synttärilahjaksi valkoista taloa, johon tyttö saa joulukalenterin luukuista kalusteita ja asukkaita. Joululahjaa ei erikseen meiltä siis saa, vaan tuo kalenteri toimittaa sitä virkaa koko joulukuun. Kummitytön taloon ostin Christian Lundkvistin pöydästä valkoisia kalusteita.


Fannin ja Lyydian mummoinmökkiin ostin valkoisen tuolin, puulaatikon ja hammastahnaa.


Vanhusten Kyläntalossa ei ole ikinä riittävästi istumapaikkoja, joten sinne ostin neljä tuolia, tyynyjä Kyläntalon sohvaan, vanhan seinäalmanakan sekä Raidia ja Substralia.


Ihastuttavana yllärinä myös Päivi Varis oli nukkejensa kanssa messuilla, vaikka Lahdessa jutellessamme meinasi, että tulee vasta Suureen Snadiin. Mullahan on näiltä messuilta aina vain kaksi ostotavoitetta: Christianin talonpoikaiskalusteet sekä Päivin nuket. Tälläkin kertaa ostin molempia. Päivin nukeista mukaan lähti kolme tyyppiä, jotka niin ikään tulevat sijoittumaan ikäihmisten Kyläntaloon muiden siellä jo olevien vanhusten kanssa.


Siniseen pukeutunut Tyyne iski mulle heti silmää silmälasiensa takaa ja hänet oli pakko napata mukaan.


Siinä, missä Tyyne on selkeä maalaismummo, on ruskeaan mekkoon pukeutunut Eila selkeästi kaupunkilaismummo, hieno lady huulipunassaan.


Mummojen piti jäädä tämän reissun nukkehankinnoiksi, mutta vielä viime metreillä kävin nappaamassa mukaani Valdemarin eli tuttujen kesken Valten. Valdemar saanee morsmaikkunsa sitten Suuresta Snadista. Ai niin, ja Valte lienee merkityksellinen tyyppi, kun sattuupi olemaan kymmenes ostamani Päivin nukke.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Muklien juhlat


Kaivon pitkästä aikaa Pesosen talon naftaliinista eli tuolta vaatehuoneen ylähyllyltä ja otin vähän tuumailun alle.


Jotain uutta on hirveän pitkään ollut kiinnittämättä paikalleen, ja laitoin nyt viime joulun kalenterista Marian ja Maijan tekemän lintulaudan kiinni pesosen talon kuistin katokseen. Tää on niin söpö lintulauta!


Kirpparilta löytyi joskus pieni puinen tuulimylly, ja sehän sopi kuin nenä päähän tuohon Pesosen pihaan.


FB-kirppikseltä ostin Annelta käsittämättömän pieniä miniminietanoita, jotka myös pääsivät Pesosen pihamaalle.









FB-kirppikseltä löytyi myös setti minikokoisia, 1:48 mittakaavassa olevia huonekaluja. En ole vielä niitä sen kummemmin tuunaillut, mutta heittelin sinne tänne muklien kalusteiksi. Muklilla on nyt kunnon bileet kun joka huoneessa on niidenkin nurkkauksia.







Makuuhuoneessa on myös pieni muklasänky. Joku hiippari siellä sänkyä jo tutkiikin.




Ullakkovarasto on houkuttelevin rakentaa - siksi mulla on niitä useammassakin talossa. Niihin on hauska kerätä kaikkea käsittämätöntä jemmaan.



Keittiössä tapahtuu. Viiru sai uuden tuolin, ja aamupalaa puputtaessaan on onnistunut nakkaamaan maitomukinsa lattialle. Maitomuki on Miran käsialaa.




Vaikka onkin heinäkuu, paistaa Pesonen Viirulle pipareita.


Muklat saivat Pesosen hellan kylkeen myös oman pienen hellansa...


...kuten myös pöydän viereen oman pirttipöytänsä. Pirttipöytä on ihan mini, pituutta ehkä 2 cm.


Ikkunalaudalla on mukien päiväkahvipaikka.


Muklien varsinainen yksiöhän on kuistin päällä olevissa koloissa, joissa väkeä näyttääkin olevan.



Hauskaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua sinulle, joka täällä piipahdit. :)