tiistai 16. syyskuuta 2014

Vilaus Tylypahkaa


Mummojen, vinttien ja minikokoisten lentävien talojen keskellä voisi taas vilauttaa vähän Tylypahkaa. Sinne olen tehtaillut pikkupuuhana lisää tauluja.






Teini-Harry tutkii Dumbledoren tavaroita tämän huoneessa, mutta kappas - kattotasanteelle on ilmestynyt toinenkin Harry, joskin nuorempana versiona. Tuli kirpparilla vastaan, ja lähti mukaan, vaikka Harry talossa jo olikin. Onneksi talo on niin iso, ettei haittaa vaikka siellä luuraa Harryja kaksin kappalein.



 Kirpparilta löytyi myös haarniskafiguuri, joka löysi paikkansa rohkelikon oleskelutilan nurkasta. Ihan kuin sinne tehty.





Parin viikon takainen nukkekotikerhon lintuhäkkipaja ei tuottanut ihan toivottua tulosta, joten tuo säälittävähkö kötöstys heivattiin Tylypahkan tarvehuoneeseen. Mutta mutta, emmää ollut meidän kerhon heikoimmasta päästä häkkini kanssa. Yksi jätti koko häkkiajatuksen niikseen ja päätyi maalaamaan Saariston lasten mökkiä, toinen aloitti ja lopetti häkkitehtailun ilman näkyvää lopputulosta ja kolmas sai häkkivirityksestään aikaiseksi peruukin muovimunasta askarrellulle ukolle. :D Muutama sai kyllä upeat häkit tehtyä - mä en nyt kuulunut niihin - mutta häkki se on huonompikin häkki. :D  


Hagrid ja Voldemort saivat FB:n nukkekotikirppiksen kautta uudet hienot taikasauvat. Nyt kelpaa loitsua.



Malfoy sen sijaan on loitsunnut Tylypahkan kirjastossa vanhalla taikasauvallaan niin ahkerasti, että käsi on irronnut ja tippunut lattialle. Elämä Tylypahkassa on toisinaan kovaa.

torstai 11. syyskuuta 2014

Vintissä


 Vaari sai eilen vaatteet. Tykkää kulkea kerrastopaidassa ja vanhoissa farkuissa kera henkseleiden 1:1 elämässä, joten sellaiset täytyi saada myös minivaarille.




Televisio puuttuu edelleen, mutta josko katselee tuossa noita valokuvia.



Mimimuorin paidan tein 1:1 muorin vanhasta paidasta. Tuo keltakuvioinen oli sellainen "korea" paita, josta 1:1 muori tykkäsi kovasti, ja muutin sen sitten minikokoon. Muori tarvitsisi vielä harmaat housut ja neuletakin.


Miniminä on vielä vaatettamaton.


Nukkekotikirppiksen kautta tilasin ikkunalaudalle valkoisen pelargonian, joka löytyy myös 1:1 vintistä.



Siskon luona jokin aika sitten vieraillessamme sain siskon muovailemaan fimosta pari pannua samalla, kun itse vääntelin siskon tytön kanssa lasten muovailuvahaa rullalle. 1:1 vintissä siis myös tuollaiset.


Pari vintin ristipistotyynyä kopioin minikokoon tulostamalla kankaalle. Nukkekotikirppikseltä ostin lisäksi muoria varten keskeneräisen ristipistotyön. Sitten kun olohuone saa joskus sohvakaluston, on siinä sitten minimuorille tekemistä.



Vessaa ei ole vielä olemassa, mutta pientä tykötarpeistoa on jo. :)

perjantai 5. syyskuuta 2014

Vintin väki on saapunut kotiin






Vaarin käsi on kuin tehty kaukosäätimelle...


...ja jalka keinutuolin jalakselle. Ihan niin kuin isossakin mittakaavassa.
 


Myrnat on katettu pöytään, ja miniminä on saanut pullon kokista. Se on meillä sukuvika - minulla ja vaarilla, tuo colahimo. Oikeassa vintissä kokista ei tosin kannata juoda, ellei ole avaamaton pullo. Muuten sieltä löytyy turhan usein pullanmurusia seasta, vaikka vaari yrittääkin väittää, ettei ole juonut pullonsuusta suoraan.





Minikoossa näyttää on ihan niin kuin vintissä oikeastikin oli.  


 Viikonloppuna olis edessä reissu, johon liittyy monta monta ajotuntia. Automatkalle varattu mukaan neula, lankaa, sakset ja kankaita. Jos saisi vaatteita alulle, niin ei tarvitsisi väen alusvaatteillaan tallustaa.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kestämätön odotus


Mitä vanhempi musta tulee, sen kärsimättömämpi mulle-heti-kaikki-nyt -ihminen musta tulee. Näiden käsiini saamista en meinaa millään malttaa odottaa . :)


Mielessä on kuikuillut pidempään ajatus siitä, että haluaisin vintti -projektiin minikoossa siellä asuneet isovanhemmat (joista siis toinen asuu siellä edelleen) sekä itseni lapsiversiona. Nukkekotikerhon kautta olen tutustunut nukentekijään, joka lupasi ottaa haasteen vastaan. Täydellisiä näköisnukkeja en hakenut, vaan tunnistettavia, näköishenkisiä.


Nukkejen piti olla valmiita lokakuun loppupuolella, mutta olin revetä liitosistani, kun sain viestiä, että nuket pääsivät työn alle jo alkuviikosta, ja ovat valmistuneet viime yönä. Sain matkan varrella paljon prosessikuvia, jotka toki saivat vain entistä kiivaammin odottamaan, että saan nämä hypisteltäväksi. Nukentekijä SAATTOI huomata, että mulla oli pieni sievoinen odotus päällä. :D


Nuket on tehty valokuvien perusteella, ja tässä olen siis minä pienenä. En kehtaa laittaa tänne julkiseksi alkuperäistä mallikuvaa 90-luvun alusta lapsesta, joka hymyilee kuvassa vienosti karmaiseva keltainen verkkaritakki päällään kissan riepottelema varpunen sormellaan. Nukke on kuitenkin todella samannäköinen kuin kuvan minä, josin ilman verkkaritakkia ja varpusta, joka ei toiveista huolimatta jäänyt lapsuuden lemmikiksi, vaan kuolla kupsahti yön aikana. Kumma juttu, sinänsä...



Vaari on hyvinkin sen näköinen, mitä tällä hetkellä hitusta vaille 90-vuotias ukko oli vähän nuorempana. Juuri sellainen mies, joka pukee kuumana kesäpäivänä päälleen kerrankin vaaleat housut ja valkoisen kauluspaidan, istuu hetken puutarhakeinussa auringossa siistin nuorekkaan vaarin näköisenä ja toteaa sitten, että haluaa vaihtaa vaatteet. Että ei nämä ole minun juttu, nämä on liian siistit. Vaihtaa sitten takaisin kuluneen verkkopaitansa ja kauhtuneet henkelifarkkunsa ja toteaa, että minä tykkään olla vähän sellainen renttuinen mies. :)



Muorista tuli täydellinen muori. Määrätietoinen, rohkea, iloinen ja utelias nainen, joka tiesi paikkansa maailmassa. Perheen pää. :)


Halusin nuket vaatettamattomina, jotta pystyn tekemään niille sitten esikuviensa näköiset vaatteet. Nuket ovat nyt matkalla, ja postin seurantasivujen mukaan huomenna noudettavissa.
 

Vinttiin olen tehnyt myös jotain muuta pientä uutta.




Olohuone on hyvin keskeneräinen, mutta seinä- ja lattiapinnat ovat valmiit. eBaysta saapui tilaamani kirjahylly, johon tehtailin parit perhekuvat sekä rivin viirejä, joita myös alkuperäisessä vintissä on. Noita kohtalaisen jääätäviä pölynkerääjiä, jotka olivat muorille ja vaarille kovin tärkeitä meriittejä. Ja minikokoisina ne ovat oikeastaan aika sieviä. Emmää tollaisia kyllä kotiini normikokoisina ottaisi. :)





FB:n nukkekotikirppikseltä löytyi vintin videot minikoossa. Keinutuoli on Forssan messuilta, ja siihen vielä suunnittelun alla oikeanlainen keinutuolin matto. 


Keinutuoli saa istujansa vaarista ja keittiö puuhastelijakseen muorin huomenissa. Hirrrrveen jännittävää!