lauantai 13. joulukuuta 2014

Kuka on aukonut pakettini?!?


Meillä avataan jo pakettia numero 25. Minä en ole sitä avannut. 


Lisäksi paketti numero 14 on ollut myös tutkimuksen alla. En tiedä, onko etsitty huumausaineita vai kurkittu vain nurkasta, että jos vähän näkisi, mitä sinne on piilotettu.


Syyllinen ei kauas paikalta paennut. Kauniisti myös antoi takaisin myös suussaan kantamansa, luukusta 25 löytämänsä pärekorin. Mitään muuta ei ollut saanut kaivettua paketista ulos, eikä ollut - onneksi - onnistunut koria tuhoamaan. Kori meni takaisin pakettiin. Ei ole vielä 25. päivä. Samalla menivät piiloon myös kaikki muut paketit. Nahkainen pieni ystäväni kun on niin kovin kärsimätön tuon joulun odotuksen kanssa.



Sen sijaan minä olen avannut paketteja kuuliaisesti päivä kerrallaan. Kolmannen päivän luukusta löytyi seinällä oleva vihreä, kirjottu jouluinen ristipistotyö. Aivan käsittämättömän pieniä pistoja on Teija tähän tehnyt. Tämä jouluinen seinävaate pääsi Hittavaislinnan jouluhuoneen seinälle.


Epäloogisesti hyppään luukkuun nro. 8. Sieltä löytyi Loony puppet makerin ihastuttava tonttu (voi että, mää oon niin näiden nukkejen fani). Tontun mukana oli viesti:


Lupaan housuttaa. :D


Tonttu meni myös jouluboxiin.


Luukusta 5 löytyi Miran  tekemä minikasvihuone yrtti-istutuksineen.


Yrtit ja kasvihuone löysivät luontaisesti paikkansa Hittavaislinnan kasvihuoneesta, johon istuvat kuin nenä päähän.



Luukusta 4 löytyi Ailan  konditorian herkullinen kuivakakku ja pellillinen pipareita, jotka molemmat sijoitin vinttiin. Siellä ei vielä mitään joulutarjottavaa ollutkaan.


Joulutarjottavaa löytyi myös luukusta 10. Irenen tekemä kinkku on nostettu vintin keittiön työtasolle sulamaan. Koska vintissä ei oikeassa elämässäkään ole koskaan ollut kovin tarkkaa, niin on täällä minimaailmassakin kinkku nostettu keittiön tasolle ihan noin vain, ilman sen kummempia peltejä tai aluslautasia. :)


Saana oli tehnyt luukkuun 11 piparipellin ja jouluisen sydänkakun kuorrutuksella, nam. Myös nämä päätyivät vintin joulupöytään.


Irenen luukun 12 sisällöstä ilahduin hurjasti, koska olen haikaillut noiden joululaatikoiden perään FB:n harrastajaryhmässä, mutta en ole saanut aikaiseksi kokeilla, miten niitä onnistuisi tehdä.


Kaikki jouluherkut päätyivät siis vinttiin, jossa miniminä ja muori valmistelevat joulutarjoiluita.



Muori on saanut jalkaansa käsittämättömän hienot jussisukat. Ne ostin FB:n nukkekotikirpikseltä tekijältä, jonka nimi on valitettavasti päässyt katoamaan mielestä.


Myös vaarilla on uudet villasukat.


Vintin olohuoneen lipaston päällä on kellon alla pieni liina, joka myös löytyi Irenen joululaatikot sisältävästä paketista.


FB:n kirppikseltä ostin Jaanan tekemän seinäkellon, joka on ihan kuin 1:1 vintissäkin oleva.


Näpertelykerhon pikkujouluvaihdossa sain Miralta vinttiin lääkekaapin, josta löytyy paramaxia ihan oikean pienen pillerilevyn kera.


Epäloogisessa järjestyksessä esiteltävät luukut jatkuvat, eli Miralta sain luukusta 6 aterintaulun ja ruusujulisteen. Molemmat löysivät tiensä BuyLifen Pentikin myymälään. Taulu on kyllä tosi hieno, tykkään!


Samaan paikkaan päätyivät Teijalta luukusta 9 saadut, taidokkaasti tehdyt korit ja kynttilä, joka on ihan oikeasti valettu.


Pentikin myymälän valikoimiin otettiin luukusta 13 löytyneet nalle ja kruunukoriste. Nämä suloisuudet Ailalta.


Tuolin alla olevat tyynyt sain näpertelykerhon Markelta. Ovat juuri Pentikin tyyliset.



 Miran luukusta 14 löytyi herkullinen salaattiannos, jonka lisäsin BuyLifen McDonaldsin tarjontaan.


Kiitos ihan jokaiselle kanssani vaihtaneelle. Aikaiset aamut on mulle aina vaikeita, koska olen ehdottomasti iltaihminen. Nyt joulukuun ajan on kuitenkin ollut äärimmäisen hienoa herätä, kun yöpöydällä on aina odottanut aamun paketti - ellei nahkaeläin ole sitä yön aikana varastanut.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Maltti


Tohtori Sykerön luottoystävä Maltti on valmistunut.



Maltti on laihtunut sitten vuoden 1980-luvun, jolloin itse olen Malttiin television kautta ensituttavuutta tehnyt.


Sykerö sen sijaan on lounastanut Maltinkin edestä.


Vaan missä on Nirppu?

tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukalenterin luukut 1 ja 2


Osallistuin ensimmäistä kertaa joulukalenterivaihtoon, ja kaikkineen vaihdoin paketteja yhdeksän ihmisen kanssa. Ensimmäinen kalenteriluukku oli Teijalta ja sieltä löytyi hurmaava valkoinen, virkattu kolmiohuivi. Teijan töitä olen ihastellut aiemminkin, ja Vintistä löytyykin Teijan tekemä ristipistoprojekti. Hilda katseli huivia silmät kiiluen, joten luovutin sen vanhapiikaeukon harteille.


Nyt kelpaa koreilla. Olavi on vallan hurmioitunut - likö huivista vai Hildasta huivin sisällä.



Kiitos Teija. <3

 
Toisen päivän luukun sisällön oli tehnyt Äiti suuresta maailmasta ja sieltä paljastui jotain vallan ihanaa: koditon, laiminlyöty koira, monenmoista koiran tarviketta sekä mattopiiska - tuskin kuitenkaan koiran jatkomukilointiin, vaan uuden perheenjäsenen mukanaan tuomien koirankarvojen tamppaamiseen peitoista, tyynyistä ja matosta.



Makkarapaketeteissa oli oikeat sisällöt näkyvissä muovien alla. Huikean yksityiskohtaista työtä.


Siinä, missä Hilda patsasteli ylpeänä uusi huivi harteillaan huvimajassa Olavin vokottelujen kohteena hurmaantui sisarensa Elsa pienestä koirapolosta...


 ...ja koira Elsasta.


Näistä kahdesta tuli hetimmiten erottamattomat. Koira ristittiin hyvässä yhteisymmärryksessä Suloksi ihan noin niinkuin tekijänsä blogia kunniottaen. ;)

lauantai 22. marraskuuta 2014

Varjopuolia


Mulla on pidempään muhinut mielessä ajatus roomboxeista teemalla "Varjopuolia". Sellaisista hetken kuvista, joissa on tämän maailman vähemmän kauniita asioita. Heitin ideaa näperryskerhossa, ja saatiin siellä porukalla visioitua jo neljän boxin kokonaisuus. Pahvilaatikossaan asuva koditon, lapsisotilaat, viinan voimalla elävä rappioalkoholisti ja talvipakkaseen yöpaidassaan eksynyt dementoitunut mummo. Aloitin kodittomasta.


Koditon on kylässä käyneen velipojan muotoilema, minun maalaama ja vaatettama. Kiitos taas näperryskerholaisille vaatekankaista.


 
 Miljöö on vielä ihan kesken. Tarttis lisää roskaa minikoossa. Pahvinen asumuskin on vielä kovin siisti. Maapohjana vielä korkkialusta, mutta tarttis tehdä siihen jonkinlainen kivetys.



Siinä hän on: Ridge who lives under the brigde.



Ridgellä oli ennen perhe, kaunis koti ja hieno ura. Jotain meni kuitenkin pieleen, ja nyt Ridge elää kadulla: perheenään kaatopaikalta mukaan tarttunut koira, kotinaan pahvilaatikko, työnään elossa selviytyminen. Vaan elämä on.

 

Ridgen vielä hyvin keskeneräinen maailma on Ikean valaistun pleksilaatikon sisällä. Vielä on pohdittavana, mitä tuohon pohjaan tekisi, että ei jäisi valkoiseksi, mutta että pohjassa oleva valaistus kuitenkin valaisisi laatikkoa. Saas nähdä.

To be continued.