sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Käpytontut kranssissa


Pari käpytonttua pääsi keinumaan siskolle tehdyn risukranssin keskelle.


Nykyään keinuvat siskon kodin terassilla, ellei ahnas harakka, orava tai kärppä käy kaveruksia viemässä mukaansa.


...ja jos viekin, niin nämä tontut ainakin elivät onnellisina lyhyen elämänsä. :)

perjantai 15. toukokuuta 2015

Kautta likaisten varpaiden...


Tuplaröllit.


Ensimmäinen näistä lähti Riitalle, jälkimmäinen Markelle.



Kaksosia ovat.



Kitarat kun niille vielä saisi, niin olisivat kunnon tippitappihäläpätihämmää -ukkoja.



Uudet omistajat ehkäpä hankkinevat kitaratkin.


Mua röllittäis vähän vielä lisää.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Itsetuntokriisejä ja sisaruskatkeruutta


Siitä on jo aika pitkä aika, kun Arnon velimies Jarno kävi visiitillä Arnon luona.


Velimieshän oli surkea ressukka, joka syntyi ilman korvia ja kävi sittemmin Arnon luona visiitillä korvaklinikkakäyntinsä yhteydessä. Korvaklinikalla oli kuumat oltavat ja näyttää tuo klinikan ylilääkärikin olevan aika kummallisen näköinen tyyppi...


Vaan korvat saatiin velipojalle, ja viimein oli Jarnon aika astua julkisuuteen.


Vaatteiden kera...


...ja ilman vaatteita - kääks!


Karvaa tällä kyllä on, mutta muuten mies ei ole anatomisesti korrekti.


Jotain samaa kuitenkin kuin Arnossa.



Jarno oli tilaustyö, joka muutti korvaoperaation jälkeen uuteen kotiinsa.


Veljekset pääsivät poseeraamaan ehkä viimeisen kerran yhdessä.


Vaikka ovatkin selvästi samasta puusta veistetyt, on veljeksillä myös erottavia tekijöitä. Arnoahan on näistä siunattu - kröhm - uljaammalla ja turpeammalla ulkoasulla, sen sijaan Jarnolle annettiin geenejä jaettaessa enemmän älykkyyttä kuin kohtuuyksinkertaiselle Arnolle.


Veljeksillä on takuuvarmasti sama äiti, mutta kummankaan isästä ei ole varmaa tietoa. Arnon isäksi epäillään muinaista sirkusjättiläistä, joka selittäisi sekä Arnon koon että vähä-älyisyyden. Jarnon isä on täysi mysteeri.


Velipoika muutti uuteen kotiinsa, ja veljekset jättivät minimalistisen tunteelliset jäähyväiset. Lähinnä se oli Arnolta velipojan olkapäähän sihdattu, melkein toverillinen, mutta turhan mojova nyrkin hutkaisu, jonka tarkoitus oli kertoa, että pärjäähän velimies. Velipoika lähti matkaan mustelma olkapäässä.


 Velipoika lähetti Arnolle uudesta kodistaan nipun kuvia, joiden perusteella velipojalla näytti menevän vallan mainiosti.


Turhankin mainiosti Arnon makuun. 


Arnoa kuvien katsominen ketutti, joten hän piilotti Jarnon lähettämät kuvat karvamattonsa alle toivoen, ettei koskaan löydä niitä. Velipojalla oli täydellinen elämä  - talo, lauma kissoja, ruokaa, kaljaa, iso televisio ja kunnon kotiteatteri, oma vessa sekä puutarha laittomien kasvien kasvattamiseen. Ja mitä oli Arnolla? Kuvittellinen asuntovaunu ja kasa muistoja menneestä sirkuselämästä.


Ketutukseensa Arno ryyppäsi muutaman illan, kunnes käänsi asian voitoksi. Hän päästi viimein sisälle asuntovaununsa nurkilla pyörineen, sitkeästi tupaan pyrkineen likaisen kulkukoiran ja tarjosi sille käristemakkaraa kera mojovan sinappiruuttauksen. Koiran kanssa makkaraa mutustellessaan Arno hykerteli itsekseen ja pääsi taas veliasioissa tilanteen herraksi. Jarnolla oli ehkä pari sievää pientä kattia, mutta Arnollapa olikin nyt kunnon koira, ison miehen uskollinen ystävä, joka jakoi Arnon kanssa niin saman asuntovaunun, sohvan kuin sinappituubinkin. Se vasta on ystävyyttä se.


Sitä paitsi olihan Arnolla aina menestyksekäs sirkusmenneisyytensä. Hän se oli nostellut rautaa tuhansien ihmisten edessä, kun taas Jarno, se surkimus, oli varttunut sirkusteltan hämärissä liepeissä, piilossa katseilta, ja toiminut korkeintaan korvattomana kummajaisena, jota ihmiset olivat osoitelleet sormella ja nauraneet.


Arno se oli mies, jota kaikki olivat ihailleet. Jarno pitäköön hienon kotinsa, siistin vessansa, söpöt kissansa ja jättikokoisen kasvihuoneensa. Arnolla oli koira, asuntovaunu, olutta, makkaraa ja sinappituubi sekä maineikas sirkusmenneisyys. Mitä muuta mies kaipaisikaan?


Elämä oli taas mallillaan. Koirasta oli tullut Arnolle uskollinen ystävä, jonka kanssa oli mukavaa jakaa yhteinen olut ja hauskimmat sirkusmuistot. Kesä kolkutteli ovella ja pari kärpästä pörräsi jo asuntovaunussa. Arnon mieli oli kevyt ja tyytyväinen.


Mikään ei olisi voinut olla yhtään tämän paremmin.

(Syvällä sisimmässään Arno halusi toivottaa veljelleen hyvää ja onnellista elämää, joskus jopa kirjoittaa tälle kuulumisia kyselläkseen, mutta vielä aika ei ollut kypsä siihen. Sitä paitsi Arno ei osaa kirjoittaa, joten ei kirjoittaminen onnistuisi kuitenkaan.)

lauantai 2. toukokuuta 2015

Pepittää


Pepit vol 1 ja vol 2 ovat valmiit.


Näistä vasemmanpuoleinen jää minulle, oikeanpuoleinen Miialle. Kaksoset, joista nuorempi (eli tuo vasemmanpuoleinen) sai synnytyksessä vähän kolhuja ja syntyi päälaestaan linttaisena. Elämänasenteeseen se ei kuitenkaan ole vaikuttanut.


Näillä Pepeillä on mittaa 8 cm, eli kovin pikkuisia ovat.



Saivat vielä hetken viettää aikaa yhdessä ennen kuin pakkasin toisen matkalle kohti uutta kotiaan.


Esittelivät siinä sitten konkkaustaitojaan ja taipuvia raajojaan.


Puolta tuntia nuorempi sisko näyttää mallia, puolta tuntia vanhempi sisko seuraa tarkkaavaisesti...


...kokeilee perässä...


...ja osaapa hänkin.



Jäähyväishalaukset ennen lähtöä.


Heippa vaan sisko, ja onnea uuteen elämään!


Miian Peppi lähtee iloisenkirjavaan taloon, joka on vahvasti huvikumpuhenkinen, tapetoitu, kalustettu, somistettu... Minun Peppini kohtalo on toistaiseksi vähän karumpi. Hän joutuu Arnon, menninkäisten, tonttujen, yhden keiju ja Saksikäsi-Edwardin kanssa kanssa asumuksettomien otusten laatikkoon, ja saanee odottaa omaa taloaan vielä pitkään - tai eihän sitä koskaan tiedä, milloin innostus puskee päälle.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Tonttukylän vanhimmat


Tonttukylän vanhimmat edustavat kahta ääripäätä. Tonttuvaari on konservatiivinen, hillitty ja edusava kylän vanhin. Hänen vaimonsa, vähintään 800-vuotias tonttumuori, edustaa iästään huolimatta villimpää ja modernimpaa maailmaa. Se näkyy niin tonttumuorin pukeutumisesta kuin aatteistakin. Tonttumuori on feministi, modernisti, liberalisti, tonttuisti... Hänellä on rohkeita ajatuksia ja hän kampanjoi niiden puolesta aktiivisesti. Tarinat kertovat, että tonttumuori olisi ensimmäinen tonttukansan edustaja, joka on koskaan syntynyt lajienvälisestä liitosta, ja huhut väittävät hänen isänsä olleen käpytonttu, äitinsä sammaltonttu. Aikana, jolloin tonttumuori on syntynyt, olisi tämä ollut todella poikkeavaa, sillä lajienväliset suhteet ovat arkipäiväistyneet konservatiivisten tonttujen keskuudessa vasta viime vuosina, eivätkä ne edelleenkään ole kovin yleisiä. Huhujen todenperäisyydestä ei kuitenkaan ole varmuutta, koska tonttumuori on vanhin elossa oleva tonttu, jopa hänen miehensäkin on häntä nuorempi. Tonttumuori pitää asian tarkoituksella vahvistamattomana ja antaa huhujen kiertää, eikä ketään muita tuolta ajalta ole elossa asiasta kertomassa.


Tonttumuorin aatteet törmäävät usein yhteen miehensä, tonttukansan johtajan kanssa. Tonttuvaari on henkeen ja vereen konservatiivinen, eikä hyväksy mitään, mikä poikkeaa vanhasta ja totutusta. Yhdessä he kuitenkin ovat olleet jo vähintään 700 vuotta, joten mitäpä tuota enää vaihtamaan, nuorempaan. (kiitos Miralle mummovartalon raakileesta - siinä tuli oikein toimiva tonttumuori)



Muutamia muitakin tonttuja on taas tullut tehtyä - suurin osa näistä on jo uuden kodinkin itselleen löytänyt. 


Valtaosa muista tontuista edustaa tonttukansan nuorempaa sukupolvea. Joukossa on myös lajienvälisiä risteymiä, jonka huomaa mm. punaisesta tukasta.









Loppuun vielä kevennyksenä kuva yhdestä tonttukolmikosta, joka on jo aiemmin päätynyt uuteen kotiinsa. Tänään sain vappubileistä kuvan - ja hauskaa näyttää tällä kolmikolla uudessa kodissaan olevan. Kiitos Hippu. :)