tiistai 26. elokuuta 2014

Maailman sievin keijutyttö


Miniatyyritaiteilijoiden maailmasta on löytynyt muutama suosikki ylitse muiden. Yksi ehdottomista nukkeitaiteilijasuosikeistani on Loony puppet maker, jolta ole saksikäsi-Edwardin lisäksi saanut tämän ihanaisen keijukaisen. 


Näin tästä kuvia jo tekovaiheessa ja kävin ilmaisemassa kiinnostukseni nukkea kohtaan. Nukke oli kuitenkin tilaustyö toiselle. Keiju sai paistovaiheessa muutaman halkeaman kasvoihinsa, jonka vuoksi se ei sittenkään päätynyt alkuperäin suunnitellulle omistajalleen. Hän sai uuden keijun, ja minä sain tämän ihanuuden pienellä materiaalivaihdolla. Olen niiiiiin onnellinen. :)


Se on niin kaunis, herkkä ja sievä. Nukketaiteilijan omilla sivuilla on tästä keijusta ihastuttavia kuvia puutarhamiljöössä - mä nappasin omani vain vähän tylsemmin noissa minimaisemissa.








Keijupuussa on nyt sekä keiju että menninkäinen. Menninkäisen tehnyt Juulia Moiseenko on toinen suosikkini nukketaiteilijoissa. Noita menninkäisiä tahdon kyllä lisää. :)


Keijupuu on vielä hieman karu, kun siellä ei ole ensimmäistäkään puumajaa - vielä. Vaan kaikki aikanaan.



Nimiäkään näillä olennoilla ei vielä ole. Vaan sekin aikanaan. :)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lentävän talon rakennus edistyy


Niin. Viikonlopun suunnitelmissa oli seitsemänsataa asiaa. Toisin kävi. Pääsin perjantaina iltapäivästä aikaisin töistä, ja istuin kotiin päästyäni yhtä soittoa aina aamuyöhön saakka tätä askartelemassa, lauantaina koko päivä meni tämän parissa aamusta myöhäisiltaan. Miten ihmeessä yhteen pieneen taloon saakin tuhlattua niin törkeän kauan aikaa? No, tänään en tehnyt tän kanssa mitään, vaan hoidin niitä seitsemääsataa muuta suunnitelmaa. En yllättäen ehtinyt kaikkea toteuttaa. :D


Siinä minun taloni versus animaation talo, alla lisäksi toinen mallikuva, jonka pohjalta olen omaani väsännyt. 



 Mun taloni on vähän kiero ja vino sieltä sun täältä, mutta se sopikoon tämän talon henkeen. Ikkunalasit puuttuvat vielä, samoin savupiipun maalaus. Lisäksi puuttuu toki lukuisia yksityiskohtia julkisivusta, kuten myös alapohjaan tulevat vesiputket ym, jotka näkyvät, kun ripustan talon mini-iltapallojen kanssa roikkumaan katosta.





Takaosa on vielä täysin avoin ja siellä olevat seinälaudat maalaamatta. Kerrosten väliin tulee välikatto, ja alakertaan tapetit sekä muutamia tunnistettavimpia huonekaluja elokuvan maailmasta. Niin siksi, että takaseinän aion liimata kiinni, eikä taloon ole tarkoituskaan päästä jatkossa tutkimaan ikkunoista kurkistelua tarkemmin. Yläkerran ikkunoiden eteen laitan verhot, jotka ovat kiinni, ettei sisälle näe. Yläkertaa en sen kummemmin edes sisusta.


Carl odottelee kuitenkin jo innolla tapetteja sekä takkaa, nojatuoleja, pientä sohvapöytää pöytälamppuineen, virkattua mattoa sekä muutamia muita olohuoneen esineitä ja kalusteita, jotta koti alkaisi näyttää siltä, miltä kuuluukin (esikuva alla). Minä odotan lisäksi ebaysta tilattuja paria sataa ilmapalloa, jotta pääsen tunkemaan niihin vanua sisälle ja ripustamaan koko tönön sitten kattoon kiikkumaan. Vielä jotain täytys kuitenkin tehdä sitä ennen. :)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Up - kohti korkeuksia

 (kuva netistä)

Puolisen vuotta sitten katselin animaation nimeltä Up - Kohti korkeuksia. Tarinassa oli jotain liikuttavaa, ja hetken päästä näin talon jo miniatyyrikoossa. On vaan noita projekteja aika tavalla kesken, joten emmää sitten...


Nukkekotikerhossa tuli sitten kuitenkin väsäiltyä pieni surkea olento animaation Carl -pappaa matkien. Esikuva alla...

  (kuva netistä)

 Ja alempana toteutus. Mittasuhteitahan tällä papparaisella ei olekaan, koska myös esikuvalla on pään koko kolmannes vartalosta. Minun versioni on todella pieni, vain 6 cm, koska halusin tästä projektista todella todella minikokoisen - eihän nää talot muuten enää mahdu mihinkään, jos kaikki on 1:12 mittakaavassa.


  (kuva netistä)
Yllä ehta Carl-pappa, alla minun versioni.


  (kuva netistä)
Animaatiossa Carlin talo on hilpeän värikäs pikkumökki.

  (kuva netistä)


Aloin esikuvaansa mukaillen väsäillä Carlin taloa eilen pahvista. Mikäli tästä valmiina tulee edes siedettävän näköinen, on tarkoitus virittää se noiden isompien talojen päälle roikkumaan katosta kymmenien minikokoisten, vanulla täytettyjen ilmapallojen varaan. Siksipä sen täytyy olla mahdollisimman kevyt. Päälle tulee laudoitus jäätelötikuista ja tietysti maali. Tarkoitus on tehdä talosta mahdollisimman saman näköinen kuin esikuvansa - ainakin ulkopuolelta.


Mittasuhteet näkyvät tässä - vieressä siis 2,5 kerroksinen, kokoa 1:12 oleva Vintti. Tämä Carlin talo on hurjan paljon pienempi.


Pari sataa ilmapalloa on tilattu ebaysta ja muutama lähikaupasta ostettu on täytetty vanulla - toimii. Siispä seuraavaksi talon ulkoverhouksen kimppuun. Vaikka talon runko on pahvia ja vielä vimpan päälle jämä-sellaista loputtomine saumakohtineen, on lopputuloksen tarkoitus näyttää laudoitetulta talolta eikä ollenkaan pahviviritelmältä. Saas nähdä kuinka käy. :) 


Vaan Carl ainakin on nyt valmis. Toistaiseksi pappa asuu väliaikaismajoituksessa valkoisen vintin alakerrassa, jotta välttyy nelijalkaisten hyökkäykseltä. Niiden mielestä Carl on nimittäin vallan sopivan kokoinen kissan leluksi.

torstai 7. elokuuta 2014

Surkean päivän pelastus


Tänään oli yksinkertaisesti huono päivä. Työpäivä oli jokseenkin järjettömän raskas ja kaikin puolin epäonnistunut. Tämän hetken työruutuni on mielenkiintoinen, työläs ja haastava, omalla työurallani poikkeuksellinenkin pesti, jota tykkään tehdä. Opettava, paljon antava, paljon ottava. Tänään se otti paljon eikä oikeastaan antanut mitään myönteistä tilalle. Kiukkuisena, väsyneenä, pää fyysisesti että henkisesti kipeänä ja pinna kireällä keksin jotain fiksua ja menin verenluovutukseen työpäivän päätteeksi. Sellainen hieno ajatus, että saisi jotakin hyödyllistäkin aikaan. Kannattaa toki mennä verenluovutukseen huonosti syöneenä, liian vähän juoneena, väsyneenä, kiukkuisena ja nuppi kipeänä työskenneltyä pitkä päivä turhan kuumissa tiloissa... Vaikka on tullut käytyä verenluovutuksessa lukuisia kertoja, jouduin tällä kertaa pötköttämään pedillä luovutuksen jälkeen ties kuinka pitkään, koska taju ei meinannut pysyä aivojen kanssa samassa päässä. Siinä makoillessa, korvien humistessa ja näkökenttä harmaana kattolamppuja tuijottaessa mietin, ettei tälle päivälle nyt voinutkaan mitään tän parempaa jatkoa odottaa. Mutta hei  - huonolle päivälle tuli hirveen paljon parempi jatko, kunhan pääsin kotiin: postilaatikossa odotti kaksi lähetystä, joista toisesta ilmestyi tämä ebaysta huutamani maailman suloisin menninkäispoika.



Tämä söpöläinen on menninkäistaiteilija Julia Moiseenkon käsialaa, ja tekijän ihania metsäneläjiä löytyy lisää täältä ja täältä.



Tää on jotain aivan ihastuttavaa. Niin pieni, niin sievä. Rakastuin. <3



Pituutta jepellä on kymmenisen settiä, eli tuollainen pikkuinen kaveri. Raajat taipuvat ja myös pää liikkuu. Lakki ja kengät ovat riisuttavissa.




Huonon päivän päätös oli vieläkin parempi, kun toisesta lähetyksestä löytyi Soile Touran tekemä pieni vauva, hassu kapaloitu pötkäle, minusta aika tavalla menninkäinen hänkin. Mä en ollut ajatellut hankkia mun minimaailmaan ensimmäistäkään vauvaa, mutta tämä nyt vain halusi muuttaa tänne. Suloinen, koominen ja niin vinkeä tyyppi.




Pesosen talon viereen kasvaneessa puussa on hyvä istuskella ja katsella maailmaa menninkäisen silmin.





Ei harmita enää yhtään. Tästä tuli lopulta oikein hyvä päivä. :)
Kiitos Soile ja Спасибо Юлия.