sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Alamaailman asukkaita ja ostoskeskushuumaa


Kauniin ja pikkusievän vastakohtana mulla on ministelyssä kytenyt ajatus tehdä minikoossa myös maailman vähemmän kauniita puolia. Aiemmin väsäilin Ikean valaistuun pleksilaatikkoon kodittoman majaa, jonka päädyin lopulta purkamaan. Bokseihin tuli ihan jotain muuta, ja "Ridge who lives under the bridge" -koditon siirtyi pahvilaatikkoasumuksensa kanssa ostoskeskus BuyLifen nurkille. 


Miljöö on ihan kesken, mutta tarkoitus on tehdä tähän kunnon vastakkainasettelu - kuluttamishysteriaa ilmentävä ostoskeskus, jonka nurkilla roskakatos ja pienoiskokoinen alamaailma, underworld, jossa on edustettuna kirjo pramean maailman varjopuolista.


Ridgen kumppaniksi muutti underworldiin tänään Candy.


Candy tienaa elantonsa harjoittamalla maailman vanhinta ammattia. Candyn taustoista minulla ei ole mitään tietoa, eikä historista ennen underworldiin päätymistä. Candy lienee taiteilijanimi, joten edes Google ei auta tämän naisen taustojen selvittämisessä.


Candy valmistui yön pikkutunteina nuken raakileesta, jonka ostin fb:n harrastajakirpparilta. Käsien lisäksi keskeneräisessä nukentorsossa olivat asiaan sopivat saappaat valmiina, samoin kuin vahvasti meikatut kasvot, joten mun tarvitsi vain maalata alkujaan siniset saappaat mustiksi, tuunata vartalo, kiinnittää tukka päähän ja väkästellä lajin henkeen sopiva vaatetus ja avot, siinä hän on.



Jykevän ostoskeskusjätin liepeillä liikkunee paljon asiakkaita, rikkaita sellaisia, joten ehkäpä Candyllä käy flaksi.



Vielä pari kuvaa ostoskeskuksen sisältä. 


Finnkino on edelleen kesken - yhtä kesken kuin se on ollut vuoden päivät. 


Lelukauppaan sen sijaan saatiin myyjä. Tuollainen kiltti naapurintyttö, jonka tuunasin minibratzista.







Myös toisen kerroksen kenkä- ja laukkuliike Shoe Shopiin on saatu myyjä paikalle. 





 Pentikin liikkeen tilalla on nykyään Sweetest Somethings, jossa edustettuna kirjavasti sisustustuotteita eri tuotemerkeiltä.
 











Kolmannen kerroksen Mc Donaldsissa on henkilökuntaan kuuluva jannu paikalla. Näyttää vähän kypsiintyneeltä elämäänsä, vaan johtunee siitä, ettei yhtään asiakasta ole paikalla... Kaverilta puuttuu vielä mäkkärin lippis, se työn alla. Kolmannessa kerroksessa oli ennen mäkkärin vieressä kukkakauppa, mutta se meni konkurssiin, ja tilalle on rakentumassa RAYn peliluola.



Ylimmän kerroksen lemmikkieläinliike on vielä ihan kesken. Jotain valmista kuitenkin jo.


Yläkuvassa vielä kaveri, joka tuli samassa nukkeraakilesetissä fb:n kirppikseltä. En tiedä, miltä teidän silmään näyttää, mutta musta tässä on ilmiselvä taskuvaras. Sellainen kelmi, jolla puvuntakki päällä, ja takin liepeiden sisäpuolella kunnon korukauppa - taskukelloja, rannekelloja, kaulaketjuja... Juu-u, sellainen siitä tulee.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Tunnelmavaloja ja nukkekokeiluja


Ostin Ikeasta synas -valaisimia, pohjasta valaistuja pleksilaatikoita. Tein näihin pääsiäisen pyhinä Pohjanmaalla aikaa viettäessä siskon tytöille yövalaisimet.


Toisen minimaailman menninkäinen viettää aikaansa saarella ravun ja papukaijan seurana, toinen taas keinuu metsässä jättiperhosten kanssa.



Lapsuudenkodissa Pohjanmaalla oli poikkeuksellisesti koko porukka pääsiäisenä paikalla. Käytin tilaisuuden hyödykseni ja sain ihmiset kokeilemaan omia luovuuden rajojaan. Eilen itse kukin muovaili itselleen fimosta nuken ja maalasi sille kasvot. Kasailin nukeille vaatetuksen kunkin toiveiden mukaisesti. Lopputulokset olivat rehellisesti sanoen jäätäviä. :)


 Ja siinähän ne - yläkuvassa vanhempieni taidonnäytteet, alakuvassa siskon ja miehensä tyypit.


 
Velipoika väsäsi vähän erilaisen nuoren (yläkuvassa), miehen väsäämä tonttu alla.


Siinä koko klaani. Emmää tätä kansaa kyllä ihan varauksetta omiin taloihini majoittaisi, ovat sen verran epäilyttävän näköistä jengiä. Vaan hauskaa oli, ja sehän oli tarkoituskin. :)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kyläntalo


Ostin sitten talon.


Suuren, ihanan talon. Talon, jota on edellinen omistaja tehnyt suurella panostuksella. Talohan on noita pikkuosista kasattavia talopaketteja, eli niitä, joihin täytyy tehdä törkeän suuri työ saadakseen edes rungon kasaan. Tähän on nähty paljon vaivaa, ja erityisesti ihastuin talon hienoon ulkokuoreen. Hyvin kansakoulutyylinen talo.


Taloon on nähty paljon vaivaa, mutta edelleen vaatii paljon työtä, ennen kuin on valmis. Kaikki tarvittavat osat tulivat kyllä mukana, eli kunhan vaan alkaa nikkaroimaan ja tutkimaan talon mukana tullutta opaskirjaa siitä, mikä pala kuuluis mihinkäkin...


Tästä tulee vanha kansakoulu, nykyinen kyläntalo noille kultaisen iän kerholaisille, joilla ei omaa tupaa ole. Oonkin vain etsinyt syytä ostaa noita vanhuksia seuraavilta messuilta lisää. No nyt on syy. Iso koulu, joka vaatii paljon mummoja kutomaan mattoja, virkkaamaan pitsiliinoja ja juoruilemaan, ja vaareja muistelemaan menneitä, katsomaan televisiota ja juomaan kahveeta.


Talo on siis oikeasti tosi suuri, paljon suurempi kuin mun muut tämän kokoluokan talot, vintti, mummoinmökki tai buylife. Kolme kerrosta ja 8-9 huonetta. Tapeteista osa lähtee, osa jää. Tapetteja ei meinaisi kehdata alkaa kiskomaan irti, mutta toisaalta tapetit ovat liian kauniit kansakouluun. Siksi niistä ainakin osa lähtee.


En meinannut viime yönä unta saada, kun värkkäsin päässäni, mitä kyläntaloon täytyy saada. Mielessä pyörii huone, jossa on kangaspuut ja muuta käsityötarpeistoa mummojen käsityökinkereitä ajatellen, keittiö, jossa hyvin vanhanaikainen välineistö ja tilaa yhteisölliselle leipomiselle, oleskelutila kahvipöytineen ja vanhoine harmooneineen sekä virsikirjahyllykköineen, ehkä pieni puutyöverstas? Kertokaa vinkkejä - mitä vanhassa, vanhusten käyttöön kalustetussa kyläntalossa tulisi olla?


Rakennustarkastajat kävivät talon huolella läpi.


Ei löytynyt huomautettavaa.


Paitsi että eivät ymmärtäneet, miksi tällainenkin piti hankkia.


Jaa niin, että en olis muka enää yhtään lisätaloa tarvinnut? Kuin niin? Eihän mulla ole vasta kuin "muutama".