Projektit

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kehitystä?


Tein ensimmäisen version Fannista (vasemmalla) reilu vuosi sitten. Fanni oli kolmas tekemäni nukke, Pesosen ja Lyydian jälkeen. Olin Fannista järjettömän ylpeä. Ajattelin, että tuon tarkempaan muotoiluun ja tuota pienempään mittakaavaan en pystyisi ikinä.


Nyt Fannista on tehty toinen inkarnaatio. Se on kuin onkin vähän tarkempi ja vähän pienempi. Naivististyylinen, alkuperäinen Fanni on mielestäni edelleen aika söpö, mutta ongelmana on, että se on niin paksu ja mittasuhteiltaan hassu, ettei yhtään istu mökkiinsä. Siksipä vanha Fanni luovuttaa paikkansa uudelle Fannille. Vanha Fanni jää kuitenkin jemmaan, onhan se kuitenkin aika symppis, jättipäästään huolimatta.


Emmää tiedä, onko noissa mun massanveivaustaidoissa jotain kehitystä tapahtunut, mutta voisi vaikka hitusen ollakin? :)

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kölhin Tauno ja naiset


Mua pyydettiin tekemään tilausmummo. Vauhtiin päästyäni tein useamman. Joukkoon syntyi myös yksi pappa. Järjetöntä, miten tolkuttoman monta tuntia saa kulumaan yhden tällaisen nysväämiseen... Vaan hei, kolme lomapäivää meni ja nyt on viisi vanhusta valmiina. No, enpä mä nyt niitä onneksi ihan 24/7 tehnyt..


Esittelyssä siis ensimmäisenä maallikkosaarnaaja Kölhin Tauno.


Ja siinäpä hän on, Tauno Kölhi, tuo talonpoikassyntyinen köyhän talon kasvatti, joka aikuiseksi varttuessaan ryhtyi maallikkosaarnaajaksi. Tauno saarnaa mitä nyt sylki suuhun tuo, omilla opeillaan, joissa on viitteitä useista erilaisista herätysliikkeistä ja -lahkoista. Taunon opeista ei ota oikein kukaan selvää, mutta mies on hyvä puhumaan, ja siksi moni mielellään Taunoa ainakin hetken kuuntelee: joko aidosti kiinnostuneena, itseään huvittaakseen tai aikansa kuluksi, jos ei parempaakaan kuultavaa ole.






Kölhin Tauno ja hänen tämän illan tilaisuutensa kuulijajoukko on matkalla ikäihmisten rauhan tyyssijaan, Kyläntaloon, josta Tauno toivoo saavansa lisää uskollisia kuulijoita. Tokkopa niin käy, mutta aina kannattaa yrittää.


Mummoista yksi ei Kyläntaloon päädy, vaan lähtee postipojan matkassa kohti uusia haasteita.



Kölhin Taunon kanssa Kyläntaloon matkustaa Elna...



...ja siskonsa Hilja. 



Viimeinen mummoista on Fannin inkarnaatio ja päätyy mummoinmökkiin Lyydian kanssa. Lyydian inkarnaatio on vielä työn alla.


Olen herättänyt sisäisen mummoni, ja epäilen, että lisää mummoja on vielä tulossa. :)

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kyläntalossa


Viime päivinä olen puuhastellut Kyläntalon kimpussa. Paljon on saatu valmiiksi, paljon on toki keskenkin.


 Tykkään tästä talosta kyllä aivan hurjasti. On kooltaan kerrassaan valtava ja talomallina täynnä pieniä yksityiskohtia, joka toki tarkoittaa myös isoa työmäärää niiden viimeistelyssä.




Tästä tulee täydellisen bueno sitten, kun saan jollain ilveellä tuohon terassille rollaattorin. Tai vaikka kaksi.





Sisätiloissa näyttää tällä hetkellä tältä. Vinttihuoneet ovat täysin tekemättä, mutta ideana on, että oikeaan ylänurkkaan tulee varastoullakko, jonne tulee vanhaa roinaa, kyläkoulun tarpeistoa sun muuta menneen ajan esineistöä. Vasemmalle puolelle tulee kirjastotilat. Kaikki sisätilat ovat hyvin kesken, huonekalut lähinnä nakattu sisään, mutta näytän ne nyt kumminkin.


Keskikerroksen oikeassa reunassa on juhlasalonki, johon tulee ainakin paljon istumatilaa, piano sekä virsikirja- ja laulukirjahylly, levysoitin, lp-levykokoelma ja vanha radio. Salogissa istuskelevat Päivi Variksen tekemät Esther ja Hilda sekä Mariellan tekemä Lilija.


Keskikerroksen portaikon kaiteet puuttuvat. Tähän aulatilaan tulee astiakaappi, koska keittiö on vasemman seinän takana.


Keittiöön tulee monenlaista astiahyllyä sekä pöytä, jonka päälle ajattelin väsätä keskeneräisen leivontaprokkiksen. Tämä talohan on vanhusten aktiivikäytössä, ja täällä vanhukset leipovat kakut ja tortut yhteiseen kahvipöytään. Keittiössä puuhastelevat tällä hetkellä niin ikään Päivin tekemä Elsa sekä omatekemäni Hillevi.


Keittiön alapuolella on ukkojen oma tila - huone, jossa kahvitellaan, ehkä poltellaan sikaria, pelataan korttia ja luetaan ravilehtiä. Ainakin sellaista. Ukkojen huoneessa tönöttävät Päivin tekemät Olavi, Huuko ja oikeassa reunassa Ahti sekä toisena oikealla omatekemäni Heimo.



Alakerran aulassa tönöttää paikan talonmies, Ahtin ja Elsan poika Martti.


Alakerran isoon tilaan tulee näillä näkymin mummojen käsityötila kangaspuineen, rukkeineen, vyyhdinpuineen ja lankahyllyineen.


Käsityötila on tyhjillään, koska mitään suunnitelmiani en ole sinne vielä toteuttanut. Siksi tila on vuokrattu tilapäisesti alivuokralaiselle.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Valonkantaja...


Oltiin viikonloppu reissussa itä-virolaisessa lastenkodissa. Reissuihin menee laivamatkojen lisäksi autossa istumiseen molempiin suuntiin yht. 10 h. Mulla oli mukana villaa, huovutusneuloja ja rautalankaa. Muutaman hiiren sain autossa tehtyä fb-harrastajissa linkitetyn vinkin innostamana, joskin, että silmät, nenä + suu ja tehostevärjäykset puuttuvat vielä. Tuossapa yksi noista hiiristä. Mittatikku kourassa siitä tuli tuollainen valonkantaja.


Nahkaeläin tulkitsi hiiren tuliaisiksi. Otus ei tokikaan ollut reissussa mukana, joten osoitti mieltään kotiin palattuamme. Puoli tuntia kotona oltuamme katti oli ehtinyt repimään suurella riemulla olohuoneen verhoja siivuiksi, lorauttanut mielenosoituksellisesti pesuhuoneen lattialla olevan pyykkipussin päälle ja kiusannut hermoraivon partaalle saakka yhtä karvaista nelijalkaista. Olin komentanut otusta tuhat kertaa, enkä enää reagoinut, kun se rellesti ompeluhuoneessa. Olis pitänyt reagoida.


 Valonkantajaa oli vähän makusteltu. Se makasi todella raadollisen ja kuolleen näköisenä ompeluhuoneen pöydällä, melkein samassa kohtaa kuin mihin olin sen jättänyt, mutta ei IHAN samassa kunnossa.
 


 Pala sieltä, pala täältä...
 



Naurettavinta oli, että myös valonkantajan tikusta oli nuoleskeltu rikkipää pois. 



Syyllinen näytti kovin viattomalta. Niinhän se aina näyttää... No, onneksi kyseessä on villa, joka materiaalina on niin kiitollinen, että repimisen jälkeenkin on huovutettavissa ennalleen. 

Kunhan saan valonkantajan korjattua ja sekä sille että sen perheenjäsenille silmät ja suut tehtyä, esittelen ne sitten paremmin uudelleen. Ilman nahkaeläimen apua.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Sirkuselämää


Kävipä niin jännittävästi, että aikoinaan lopettanut sirkus, johon Arnokin kuului, päätettiin kasata uudelleen vuosien tauon jälkeen. Tämä omituisten otusten sirkus on klassinen vanhan ajan sirkus, johon kuuluvat kaikki perinteiset sirkuksen omituisuudet: tatuoitu mies, parrakas nainen, kääpiö, voimamies, lihava leidi ja niin edelleen. Arnokin kävi promokuvissa entisten ja tulevien kollegojensa kanssa. Esiteltäköön heistä tässä muutama (loput kun ovat yhä mielikuvitustehtaalla).


Tatuoitu mies on yksi sirkuksen vetonauloista. Hahmo syntyi Mariellalta ostetusta Brucesta, jonka käsi halkesi. Päädyin tekemään Brucelle kokonaan uuden kropan, ja hän pääsi nyt edustamaan sirkukseen tatuoitua miestä (oho, se on muuten nännitön, kääks.). Olkoon nimeltään Bruce edelleen.


Joku voisi väittää, että Brucen tatskat ovat vähän "muovisen" näköisiä, mutta johtuu vain öljystä, jota salskea uros on ihoonsa voidellut...



No sitten on Arno, sirkuksen voimamies, joka ei muita esittelyjä kaipaa.




Viimeisenä esiteltäköön sirkuksen parrakas nainen Bunny, joka syntyi niinkään Mariellan nukesta. Hän on aika viehko, myös parrakkaana.




Siinäpä sirkuksen ensimmäinen kolmikko. Lisää sirkuslaisia esittelyssä tulevaisuudessa.