maanantai 3. marraskuuta 2014

Päiväunet vihreällä sängyllä


Kun näin tämän sängyn viime kesänä Forssan messuilla, oli se heti minun. Isovanhempien vintissä oli lapsuudessa 1:1 koossa tuollainen, ihan samanvärinen. Myöhemmin se maalattiin vaaleaksi, mutta itse miellän sen edelleen vihreänä, niin kuin se lapsuudessakin oli. Siksi myös tänne minivinttiin tuli vihreä sänky.


Vihreän sängyn päätyyn tein muutama viikko sitten seinävaatteen. Siitä tuli kerrassaan karmea, mutta toisaalta, kaikella rakkaudella kaikkia ryijyihmisiä kohtaan - voiko vuosikymmeniä tuulettamatta seinällä oleva villainen ryijy nyt muuta ollakaan, oikeastikaan. :) 1:1 vintin kuva siis alla. Mun miniryijyni ei ole yhtään samanlainen, mutta saa kelvata. Tuohon rumaan miniversioon meni aikaa kaksi iltaa, joten en todellakaan tee uutta.



Enkeleitä alkaa hyllyssä olla jo jokusia. Muorin enkelikokoelmassa on satoja enkeleitä, joten minikoossa etsittävää riittää.


Lipaston päällä alkaa olla jo oikeannäköistä tavaraa, samoin kuin sen ympärillä seinällä. Alla 1:1 vintti.





Yllä mini, alla 1:1 vintti. Jotain täytyy koko ajan soveltaa, kun ei tuo pohjapiirros ole ihan samassa mallissa.






Muori ja miniminä ottavat päivälepoa vihreässä sängyssä. Lapsena muori yritti mua aina sitkeästi päiväunille, mutta mua ei nuo nukkumiset oikein innostaneet. Seuraksi kyllä menin, ja toisinaan nukahdinkin. Mahtoi muori olla onnessaan, että sai mut hetkeksi hiljaiseksi. Tänä päivänä antaisin aika paljon, jos voisin nukkua päivittäin päiväunet, vailla mitään hoppua mihinkään. Muorin kanssa se ei vain enää ole mahdollista. 



Muori kertoi aina päivälevolla tarinaa siitä, kuinka katto aukeaa ja me lähdemme vihreällä sängyllä lentoon. Hän kuvaili, miltä maailma näyttäisi siellä alapuolella, miten kaikki alla pienenisi ja miten me lentäisimme vihreällä sängyllä milloin minnekin. Se oli jännittävä sänky, tuo vihreä sänky. Tuolla minivintissä muori edelleen kertoo, miten sänky lähtee lentoon. Miniminä kuuntelee herkeämättä.



Vaari katselee edelleen televisiota. On saanut kävelykepinkin, kuten 1:1 koossakin. 



Hyllyn päätyyn on lennähtänyt kaksi paperienkeliä, niin kuin oikeassakin hyllyssä (1:1 kuva alla). Kukahan lie ne askarrellut ja milloin ne on tuohon 1:1 hyllyyn kiinnitetty? En ollut niihin koskaan aiemmin kiinnittäyt huomiota, ennen kuin viimeksi vinttiä tätä projektia varten kuvatessani. Kameran läpi näkee monta juttua uusin silmin.



1:1 ja 1:12 vaari. 1:1 versio juhli muuten viikonloppuna 90-v synttäreitään. Aika äijä.

13 kommenttia:

  1. Ihana ajatus rakentaa lapsuuden mummula. Sänky on hyvin kaunis, kyllä siinä kelpaa ottaa päiväunet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on itselle tällainen vahva tunneprojekti. Hyvin erilainen projekti kuin nuo muut satuprokkikset. :)

      Poista
  2. Onnea Vaarille!!!
    Aivan mahtavaa työtä olet jälleen tehnyt.. Niin mahtavasti olet toteuttanut toden ja minin.. Ihanaa - olet kyllä
    taitava!

    VastaaPoista
  3. Kuvia katsoessa ei aina heti tiennyt, onko kyseessä 1:1 vai 1:12 talosta. Aivan ihana idea tehdä lapsuuden mummulasta miniversio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täähän on ehdottomasti se paras palaute, ettei ihan tiedä, kumpi on kumpi. :)

      Poista
  4. Kelpaa siellä pötkötellä kauniissa kodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ovat nukkuneet joulun pyhätkin - liekö kohtalaisen väsynyttä sakkia.

      Poista
  5. Muistin yhtäkkiä tämän sun vinttiprojektisi, kun tästä aikaisemmin mainitsit ruusutaulu-kaupanteon yhteydessä. Tulin sitten vihdoin ihastelemaan tänne :) Aivan hurmaava tämä vintti! Miniversiosta välittyy lämpö ja mukava ilmapiiri! t. Niina V.

    VastaaPoista