tiistai 30. syyskuuta 2014

Vanhaa Arabiaa ja muita kopioita


Menneen viikonlopun Pohjanmaan reissulla yövyimme 1:1 vintissä, jossa pääsi taas tiirailemaan yksityiskohtia minisilmällä ja kopioimaan noita ajattomia lapsuusmuistoja taas minikokoon.


Yksi kopioitavista asioista on Arabian Oksa -maitokannu (kuva alkuperäisestä yllä). Sellainen oli vintissä, kun olin lapsi. Enää sitä ei löytynyt kaapeista, eikä vaari pystynyt muistamaan, oliko kannu siirtynyt jollekulle sukulaiselle ennakkoperintönä vai hajonnut. Se kuitenkin siirtyi ministimen läpi, ja lopputulos on nähtävissä minimuorin kädessä alla.



Kaappien päällisen pannuthan sisko muovaili mulle jo aiemmin, niistäkin 1:1 esikuvat alla.



Valmistuotteena ostamani kuparinvärinen lasta/kauhasetti sai uuden värin ylleen ja näyttää nyt hyvinkin vintin näköiseltä (1:1 kuva alla, 1:12 yllä).



Astiakaappi sai ylleen vihreän värin niin kuin 1:1 esikuvallaankin (kuva alla). Vielä vähän täytyy kaappia tuunata, että näyttää enemmän siltä miltä pitäisikin.



Vaan Myrnaa löytyy jo molemmista kaapeista (yllä kopiomyrnat, alla ehdat myrnat).



Minivaarin televisiossa näkyy urheilua. Kirjahylly on kuitenkin vielä monin osin esikuvaansa tyhjempi.


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Lyydian ja Fannin talossa


Viikonlopun vietimme Pohjanmaalla, ja omalla to-do -listallani oli väsätä isäukon kanssa Fannin ja Lyydian mummoinmökki. Tai no, mökki ja mökki - lopputuloksenahan tavoiteltiin kookasta, mansardikattoista, korkeahuoneista taloa. Ja se me myös tehtiin. :)


Talosta puuttuu toistaiseksi etuseinät ja sivuista yläikkunat. Kooltaan talosta tuli Vintin ja Buylifen korkeusluokkaa, mutta leveydeltään on kumpaakin taloa leveämpi. Koska halusin korkeat huoneet, tuli tästä vain kaksikerroksinen, vaikka muutama sentin matalampi Vintti pitää sisällään kolme kerrosta ja saman korkuinen BuyLife neljä kerrosta. Tavoitteena oli avaruus ja tilan tuntu, ja siksi tehtiin tämä hyvin eri henkiseksi kuin muut talot. Mansardikattoon tulee pellitys alumiiniteipistä. Ulkopintaan tulee vaakalaudoitus vanhoilla, harmailla laudoilla. Etikka - teräsvilla -toti on jo tekeytymässä, ja parin päivän päästä pääsee kokeilemaan, saako sillä vanhennettua Biltematikut riittävän vanhan näköisiksi.


Sisätilojen visio on aika yksinkertainen. Vaaleita, vanhahtavia huonekaluja, hirsiseinäprinttiä ja valkoista, kulunutta puulattiaa. Kaikkea pientä, sievää ja sisustuksellista, sellaista, mitä en mihinkään muuhun minitaloon ole halunnut. En malttanut olla kokeilematta pitkään jemmassa olleita huonekaluja sisälle taloon, vaikkakaan eivät nyt kovin fiksulta tuolla käsittelemättömän vanerin keskellä näytä. Fiiliksen vuoksi nakkasin myös hirsiseinäprintit nojailemaan takaseinään. Saa vähän fiilistellä ajatuksella siitä, millainen tästä on joskus tulossa.


Alakerran katon hirret ovat näkyvissä. Päälle voisi ehkä viritellä leipäorret. Siis toki vasta sitten, kun seinä-, lattia-, ja kattopinnat ovat muuten valmita.



Alakertaan tulee keittiö ja olohuone, yläkertaan hulppean suuri makuuhuone ja kylpyhuone. Yläkerrassa huonekorkeus on katon vuoksi vielä alakertaakin korkeampi. Tekisi mieli tehdä tänne vanhasta laudasta kattotuolit, jotka saisivat jäädä näkyviin.



Että nyt mulla olis taas uusi projekti työn alla. Montakos niitä vielä olikaan tätä ennen kesken...? Hmm.. Aika monta. Vaan huvinsa kullakin. Seuraavaksi mä tartten vissiin vähän isomman oikean talon, jotta elämään mahtuu lisää minitaloja. Oon kuullut asunnon vaihdolle huonompiakin syitä, joten musta tää harrastus on ihan hyvä perustelu. :D

torstai 25. syyskuuta 2014

Pesosen talolla


Taisin luvata viedä Pesosen talon Suuri Snadi -tapahtuman näyttelyalueelle lokakuussa. Ainut PIKKU probleemahan siinä lupauksessa oli, ettei talo ole ollenkaan valmis. Vaan tavoitteet auttaa saamaan asioita aikaan.


Pesosen olohuone saikin sitten muutaman illan urakkana tapetit, kattopaneelit ja vähän huonekalujakin. Takan väsäsin eilen näpertelykerhossa, ja siitä olen jokseenkin erityisen ylpeä. Valon kanssa näyttää aika hauskalta.



FB:n harrastajien kautta Pesonen sai kanalauman, joka valtasi ukon sängyn.


Pesosen yöpöydän alla on kirjojen kuvissa sukset, joten tännekin piti saada.


Keittiötä pitävät hallussaan kanat ja muklat.







Olishan siinä vielä hommaa, mutta nyt saa Pesosen talo viikonlopuksi jäädä hautumaan, sillä tämä nainen suuntaa viikonlopuksi pitkästä aikaa Pohjanmaalle ja menee tekemään isäukon kanssa Fannille ja Lyydialle talon. Johan ne on odottaneetkin. :) 


tiistai 23. syyskuuta 2014

I'm SO in love


Voi ihanuus. Tänään tuli postissa itärajan toiselta puolelta jotain kerrassaan ihanaa ja niin odotettua. <3


Tilasin venäläiseltä nukketaiteilija Julia Moiseenkolta aiemmin meille muuttaneen menninkäispojan, Aarnin, kaveriksi kaksi maailman suloisinta menninkäistä. Toinen näistä omaa hehkuvan oranssin tukan,  ujon katseen ja uskomattoman sievän olemuksen. Olen aivan rakastunut.


...Samoin kuin on joku muukin. :) 


 Tyttö ristittiin Kiaraksi. Aivan vietävän kaunis olento.








Kiara ei matkannut Suomeen yksin. Hänen mukanaan matkusti pieni sienimies. Tattipäästä tuli suomalaisista muinaisnimistä löytyneen helmen perusteella Taano-Einari. Jokseenkin ihan nimensä näköinen.



Taano-Einarilla oli mukanaan matkatavarana sienihatun lisäksi vedettävä lelu. Tammenterhokärry on yhtä veikeä kuin itse sienimieskin.




Siinpä mun pieni menninkäisseurueeni - oi että mä tykkään näistä. <3 Asumuksiahan heillä ei vielä ole, mutta tarkoitus on hissukseen askarrella näiden asumuksiksi puumajoja tuohon sisälle kasvaneeseen koivunrunkoon.









Kooltaan nämä ovat hyvin pikkuruisia. Aarni ja Kiara ovat 10 cm pitkiä, Taano-Einari vain noin 6 cm mittainen.




Keijupuun yläoksalla menninkäisseurueen touhuja katselee toisen  suosikkeihini lukeutuvan nukentekijän Loony Puppet Makerin keiju. Sekin sai tänään nimen, ja ristittiin muinaisnimilöydösten perusteella Cyrenaksi. Jotenkin tuollainen hienostuneempi ja herkempi nimi hentoiselle ja sievälle keijulle.



Ja mä kun niin joskus vannoin, että vaikka taloja onkin, ei mulle ikinä tule yhtään minikokoista asukasta... ;)