sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Päivä Pesosen kanssa


Vietin koko eilisen Pesosen parissa. Siinä ei ollut mitään järkeä, koska päivän lopputulos oli lopulta vähäinen. Luulin saaneeni aikaan ihan hirveesti, mutta en sitten lopulta kai saanutkaan. Vaan hei, onko joku väittänyt, että tässä harrastuksessa olisikaan mitään j-ä-r-k-e-ä? Noup. Mutta hauskaa se on. Ja koukuttavaa.


Pesosen olohuoneessa on nyt komea piironki. Ihan itte tein, ja olen siitä kerrassaan ylpeä. Ja juu, eivät laatikot aukea. Niin yritteliäs en ollut. Piirongin päällä on kehyksissä sen seitsemänsataa kuvaa Pesosen ystävistä. Kirjan Pesosella oli hyllyssään kuvia sukulaisista, mutta minitalon Pesosen kuvissa on ystäviä samoilta minihuudeilta; Fanni ja Lyydia, Lentävän talon Carl, Tylypahkan väkeä sekä keijupuun asukkaita.




 Olohuoneessa on myös uudet lampunvarjostimet, seinällä taulu Pesosen tiluksista sekä kello, joka on miehen papan vanhasta rannekellosta.




 Kana lämmittelee takkatulen ääressä tai odottelee uuniin pääsyä. En tiedä, mitä Pesosen suunnittelee iltapalaksi. Ehkei Rillaa kuitenkaan?


Kun talon etuseivä on kiinni, siirtyy aukeavaan seinään liimattu sivupöytä sujuvasti osaksi huonetta. Verhot puuttuvat vielä olohuoneen ikkunasta.




 Olohuoneen vieressä on eteinen, josta pääsee portaita pitkin yläkertaan. Portaiden alle jää muklien asuintilaa.


Portaat ovat pesosmaisesti hitusen vinot - vaan niinhän kaikki tässä Torpassa.


Eteisen toisella puolella on keittiö. Tämä näkymä kuvattu vasemmalla olevan, aukeavan etuseinän ollessa kiinni.










Yläkerrassa on Pesosen makuuhuone. Sieltä puuttuvat vielä lampunvarjostimet, verhot ja nurkasta kamiina. Myös jotain pesosmaista roinaa täytynee etsiskellä lattioille pyörimään.



Makuuhuoneen vieressä on porrasaula. Porraskaide on työn alla maalata harmaaksi.




Keittiön päälle tulee varastovintti, joka on toistaiseksi täysin tekemättä.


Kuistin päällä, katon alla on pienet lokerot, joista toiseen tein muklien ruokailuhuoneen.


Muklaperhe on sisustanut itselleen pienen, viihtyisän sopin, jossa on tapetit seinillä, matto lattialla sekä keskiössä pieni ebaysta löytynyt pöytäkalusto. Muklaäiti on nostanut Pesoselta ryövätyn omenan pöytään tarjolle flussaiselle, tuolillaan peiton alla värjöttelevälle muklapojalle.




 Näitä oli äärimmäisen hankala saada kunnolla kuvatuksi, koska mittasuhde on tosi pieni. Alemmassa kuvassa Viiru mittatikkuna. Viirulla on mittaa n. 7 cm.




Pihapiiri on kokenut myös kasvojen kohotuksen, sillä sain viimein uudet vihermatot. Edelliset sotkin pilalle käsitellessäni kattoa mustaksi. Nelijalkaisten lasten vuoksi kaikki talon ulkopuolella oleva on pakko liimata kiinni - muuten katoavat äkkiä kattien suussa jonnekin jyrsittäviksi. Tikkaat sun muut on kiinnitetty niin, että ovat talossa kiinni, ja etuseinät avatessaan tikkaat ja maalausportaat liikkuvat sujuvasti etuseinän mukana (ovat siis muutaman millin irti maasta).




Linnunpesä on nököttänyt hylättynä, mutta lintuemo on kuulemani mukaan postissa saapumassa kovaa kyytiä hautomaan unohtuneita muniaan.







Vielä vähän täytyis saada tehtyä ennen Suurta Snadia. Mutta hei, onhan siihen vielä muutama viikko aikaa. :)

10 kommenttia:

  1. Tämä talo on aivan mahtava sekä sisältä että ulkoapäin. Hienoja ja hauskoja yksityiskohtia. Tykkään älyttömästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi. :) Tätä taloa on hauska tehdä, kun minkään ei tarvitse olla ihan kohdallaan. Kirjoissa Pesosen mökissä kaikki on jotenkin vinksallaan, tuolit vähän vinksallaan, lipastot kieroja ja niin edelleen, joten ei ole hirveitä paineita, tuleeko omasta työstäkään ihan priimaa.

      Poista
  2. Kertakaikkisen ihana, tykkään niin tällaisesta värikkäästä ja itsetehdystä. Uusi piironki on tosi hieno, en itsekään välitä tehdä aukeavia laatikoita, jos niitä ei kuitenkaan auota myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leila. :) Mä en tässä kuulu ihan tosiharrastajien kategoriaan, eli en jaksa koskaan väsätä mitään täydellisen viimeisteltyä, kuten juuri aukeavia laatikoita tai muuta sellaista, mikä ei jää näkyviin. Ihailen kyllä äärettömästi heitä, jotka laittavat sähköjohdotkin siistiin riviin seinien väliin ja miltei eristeetkin lattian alle, että on vimpan päälle todellista. :D Tuon vinttiprojektin kanssa pohdin, että voisin ehkä tehdä sinne valokatkaisijat, sähköjohdot, patterit ja kupariputket, mutta muiden talojen osalta en taida jaksaa edes harkita.

      Poista
  3. Talossa on tunnelmaa! Pidän myös värien käytöstä. Hyvin eletynoloinen ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää talo ei ole yhtään sellainen, missä itse koskaan asuisin, kun olen niin väriallerginen, mutta minikoossa sopii oikein hyvin. :)

      Poista
  4. Tosi iha n a,kiva kun pääsee paikan päälle kattomaan seur vkl :)

    VastaaPoista
  5. Tää on vaan niin symppis <3 Ja toi linnunpesäkin :D -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuolla pesässä on viimein emokin.

      Poista