Päivä Pesosen kanssa

Vietin koko eilisen Pesosen parissa. Siinä ei ollut mitään järkeä, koska päivän lopputulos oli lopulta vähäinen. Luulin saaneeni aikaan ihan hirveesti, mutta en sitten lopulta kai saanutkaan. Vaan hei, onko joku väittänyt, että tässä harrastuksessa olisikaan mitään j-ä-r-k-e-ä? Noup. Mutta hauskaa se on. Ja koukuttavaa.

Pesosen olohuoneessa on nyt komea piironki. Ihan itte tein, ja olen siitä kerrassaan ylpeä. Ja juu, eivät laatikot aukea. Niin yritteliäs en ollut. Piirongin päällä on kehyksissä sen seitsemänsataa kuvaa Pesosen ystävistä. Kirjan Pesosella oli hyllyssään kuvia sukulaisista, mutta minitalon Pesosen kuvissa on ystäviä samoilta minihuudeilta; Fanni ja Lyydia, Lentävän talon Carl, Tylypahkan väkeä sekä keijupuun asukkaita.

 Olohuoneessa on myös uudet lampunvarjostimet, seinällä taulu Pesosen tiluksista sekä kello, joka on miehen papan vanhasta rannekellosta.

 Kana lämmittelee takkatulen ääressä tai odottelee uuniin pääsyä. En tiedä, mitä Pesosen suunnittelee iltapalaksi. Ehkei Rillaa kuitenkaan?

Kun talon etuseivä on kiinni, siirtyy aukeavaan seinään liimattu sivupöytä sujuvasti osaksi huonetta. Verhot puuttuvat vielä olohuoneen ikkunasta.

 Olohuoneen vieressä on eteinen, josta pääsee portaita pitkin yläkertaan. Portaiden alle jää muklien asuintilaa.

Portaat ovat pesosmaisesti hitusen vinot - vaan niinhän kaikki tässä Torpassa.

Eteisen toisella puolella on keittiö. Tämä näkymä kuvattu vasemmalla olevan, aukeavan etuseinän ollessa kiinni.

Yläkerrassa on Pesosen makuuhuone. Sieltä puuttuvat vielä lampunvarjostimet, verhot ja nurkasta kamiina. Myös jotain pesosmaista roinaa täytynee etsiskellä lattioille pyörimään.

Makuuhuoneen vieressä on porrasaula. Porraskaide on työn alla maalata harmaaksi.

Keittiön päälle tulee varastovintti, joka on toistaiseksi täysin tekemättä.

Kuistin päällä, katon alla on pienet lokerot, joista toiseen tein muklien ruokailuhuoneen.

Muklaperhe on sisustanut itselleen pienen, viihtyisän sopin, jossa on tapetit seinillä, matto lattialla sekä keskiössä pieni ebaysta löytynyt pöytäkalusto. Muklaäiti on nostanut Pesoselta ryövätyn omenan pöytään tarjolle flussaiselle, tuolillaan peiton alla värjöttelevälle muklapojalle.

 Näitä oli äärimmäisen hankala saada kunnolla kuvatuksi, koska mittasuhde on tosi pieni. Alemmassa kuvassa Viiru mittatikkuna. Viirulla on mittaa n. 7 cm.

Pihapiiri on kokenut myös kasvojen kohotuksen, sillä sain viimein uudet vihermatot. Edelliset sotkin pilalle käsitellessäni kattoa mustaksi. Nelijalkaisten lasten vuoksi kaikki talon ulkopuolella oleva on pakko liimata kiinni - muuten katoavat äkkiä kattien suussa jonnekin jyrsittäviksi. Tikkaat sun muut on kiinnitetty niin, että ovat talossa kiinni, ja etuseinät avatessaan tikkaat ja maalausportaat liikkuvat sujuvasti etuseinän mukana (ovat siis muutaman millin irti maasta).

Linnunpesä on nököttänyt hylättynä, mutta lintuemo on kuulemani mukaan postissa saapumassa kovaa kyytiä hautomaan unohtuneita muniaan.

Vielä vähän täytyis saada tehtyä ennen Suurta Snadia. Mutta hei, onhan siihen vielä muutama viikko aikaa. :)