Hiirenloukussa

Jean-Paul ja Mathilde olivat tehneet ahkerasti töitä omassa pienessä hiirenloukussaan kaukana kylmässä Pohjolassa saadakseen kotiluukustaan kotoisan ja sievän. Mathilden hoitaessa Adelisea oli Jean-Paul tehnyt paljon löytöretkiä lähitalojen vinteille, ullakoille, kellareihin ja varastoihin ja oli kantanut retkiltään monenlaista tarpeistoa pienen perheen kodinrakennukseen.

Jean-Paul ja Mathilde päättivät keskittyä ensimmäisenä perheen uuteen olohuoneeseen. Seinät he tapetoivat talojen vinteiltä ja varastoista löytämillään tykötarpeilla - korteilla, kirjojen sivuilla, vanhoilla kirjeillä, valokuvilla ja piirroksilla. Erityisesti heidän mieltään lämmitti löytämänsä laulukirjan sivu, jossa oli nuorten raittiuslaulun sanat. He löysivät myös lehtiuutisen, jossa kerrottiin juuri voimaan astuneesta kieltolaista. Uutisen yläreuna oli revennyt, joten päivänmäärää ei löytynyt, mutta Jean-Paul ja Mathilde olivat varmoja, ettei lehti ollut kovinkaan vanha. Nämä kaksi löydöstä yhdessä tekivät Jean-Paulin ja Mathilden hyvin iloisiksi - he olivat vihdoin löytäneet maan, jonka kansa oli täysin alkoholitonta. Ranskassa asuessaan he olivat nähneet aivan riittävästi viinin lipittäjiä, joten oli ihanaa löytää kotimaa, jonka kansa oli täysin raitista ja rehtiä.

Lääkepullosta ja tulitikkuaskista Jean-Paul nikkaroi perheelle hyllyn, jonka tasoksi hän naulasi viivottimen. Mathilde oli hyllystä riemuissaan, ja asetteli hyllylle heti vintiltä löytämänsä pienen kukkataulun ja ruukun, johon Jean-Pauli löytöretkeltä tuodut kukat sopivat. Kukkaset tekivät Mathilden olon heti kotoisaksi, ja sai hänet miettimään mielessään tulevaa keittiötään - pullantuoksua, notkuvia astiahyllyjä ja rätisevää tulta uunin pesässä.

Olohuoneensa nurkkaan Jean-Paul oli kinnittänyt haarukan, joka pääsi toimittamaan naulakon virkaa. Pienelle Adeliselle he tekivät sängyn leivosvuokasta ja lähitalosta löytämästään parittomasta sormikkaasta. Sormikkaan kärki oli juuri sopiva makuupussi pienelle hiirivauvalle.

Päivät kuluivat työn touhussa uudessa kotimaassa. Jean-Paul istahti jakkaran virkaa toimittavan purkin päälle, katseli Adelisen unta valvovaa kaunista vaimoaan ja hörppäsi kahviaan hymyillen. Elämä oli niin pientä, sievää ja onnellista. Kahvi oli kuumaa, vaimo huolehtivainen, pieni tytär kasvoi päivittäin ja koti valmistui hiljalleen. Mitä muuta hiiri voisi elämältään toivoa?

Jean-Paul siemaisi kahvikuppinsa tyhjäksi ja nousi ponnekkaasti ylös jakkaraltaan. Hän antoi suukon Mathildelle, kiskaisi saappaat jalkaansa ja marssi ulos. Helmikuun keli oli suojainen ja loskainen, ja Jean-Paul oli onnellinen karvavuorisista kumisaappaistaan. Hän katseli ympärilleen, haisteli hiirennenällään etsien sopivia vainuja ja suuntasi sitten kulkunsa päättäväisesti kohti naapuritalon varastoa. Hänellä oli vahva tunne siitä, että tänään hän tekisi onnistuneita löytöjä.

 - - - -

Muutama tunti myöhemmin:

Etsintäretki kannatti, sillä Jean-Paul onnistui löytämään reissullaan kahdet tekohampaat, joista hiiripariskunta tuunasi itselleen sohvatuolit. Jean-Paul pyöritteli sisään myös pilttipurkin korkin, josta Mathilde teki heille soman pienen sohvapöydän. 

Pyykkipojasta syntyi seinälle hylly, jonne Mathilde asetteli tarkasti Ranskasta mukaansa ottamansa rakkaimmat kirjansa.

Parinkunta päätyi lyhentämään aiemmin tekemäänsä hyllyä, jolloin he saivat samalla sivupöydän. Naapuritalojen vinttejä penkoessaan Jean-Paul onnistui löytämään myös kirjavan kukon, jonka Mathilde asetteli kukkamaljakon ja taulun viereen hyllylle.

Onnistuneen päivän kunniaksi Jean-Paul kattoi vaimolleen omenalohkoja ja coca-colaa. Mathilde istahti uuteen sohvatuoliin ja alkoi lukea lempikirjaansa, hiirten sisustusopasta. Jean-Paul keitti itselleen kupin kuumaa kahvia ja totesi onnistuneen päivän olevan pulkassa.