Sylvanian families get tuned

Mulla on työn alla talo kummitytölle. Talo, jonka hän saa 3-v synttärilahjaksi kalustamattomana lokakuun lopulla, ja jonne hän saa sitten joulukalenterin luukuista asukkaita ja huonekaluja. Siitä tulee pupujen talo.

Olen ostellut pupuja sieltä sun täältä, ja jokunen viikko sitten sain postissa fb-ryhmästä ostamani puput. Myynti-ilmoituksessa ollut kuva hämäsi, ja luulin niiden olevan harmaita. Todellisuus oli toista. Ne olivat valkoisia, mutta sekä törkeän pölyisiä, sotkuisen nukkaisia että likaisia.

Peruskonstit eivät toimineet. Puput olivat niin likaisia, ettei teipillä töpöttely poistanut juuri mitään pinnassa olevasta sotkunukasta ja liasta. Epäilin, ettei klassinen tiskiharjalla kuurauskaan toimisi näihin, ja katteltuani pupuja jokusen viikon meinasin jo paiskata tyypit roskiin. Annoin kuitenkin heille vielä yhden mahdollisuuden, nakkasin tänään puput pesupussiin ja pyykkikoneeseen 60 asteen ja kahden tunnin pesuohjelmalle kera pyyheliinojen. No joo, varmaan kevyempikin ohjelma olis piisannut, mutta nyt oli tarjolla vain pyyhkeitä, ja toisaalta ajattelin, että pesukone tykkäisi pupuista enemmän, kun ne velloisivat jossain pyyhkeiden keskellä eivätkä pitkin poikin koneen rummun seiniä.

Puput eivät tykänneet. Kun avasin pesupussin, oli siellä irrallisia raajoja ja nukkaisia pupuja. Mutta hei, täysin toisen värisiä pupuja ja sellaisia, joissa likainen nukka oli paakkuina ympäri pupua. Sen sai tarrallalla töpöttelemällä pois, ja raajatkin sai helposti takaisin paikalleen.

Lopputulos oli viisi puhtaan valkoista pupua. Muutaman jalkateristä ja nenänpäistä hitusen tuo oikeakin nukkapinta irtoili, mutta sillä ei ole mitään väliä.

Nyt mulla on kummitytön taloon aika monta pupua. Vähän liian monta pupua, mutta oliko joskus tullutkin jo mainituksi, että mulla tuuppaa vähän jäämään aina levy päälle. Mutta hei, puputhan ovat kuuluisia lisääntymiskyvyistään, ja mä vähän epäilen, että näistä nuo kaksi ruskeaa, vähän isompaa pupua ovat tämän jengin vanhemmat ja kaikki muu heidän jälkikasvuaan. Pupuillehan tuo nyt ei ole homma eikä mikään saada moista katrasta aikaiseksi.

Näissä on edustettuna monta eri sarjaa, osa Sylvanian families -sarjaa, osa Forest families -sarjaa eli Pikkaraisia, ja näitä yläkuvassa olevien, vähän isommankokoisten pupujen sarjan nimeä en muista. Niissäkin pienin tosin on sylvanialainen.

Harmaat puput ovat pikkaraisia.

Valkoisia sylvanialaisia on jo aika klaani.

Ruskeakorvaiset puput edustavat yhtä pupuperheen kokonaisuutta.

Ja sitten on nää muihin kuulumattomat, ehkäpä perheen ulkopuolelta adoptoidut tyypit, jotka ovat ainutlaatuisia yksilöitä omassa sarjassaan. Vaan yhtä lailla perhettä hekin. :)

Mutta siis, mä olen nyt matkan varrella tehnyt monenlaisia nukkapintaistestejä, joista kevyt yhteenveto alla:

sylviksiä voi tarrapuhdistaa teipillä - tested
sylviksiä voi pestä tiskiharjalla ja fairyllä - tested earlier
sylvikset voi pestä 60 asteessa pyykkikoneessa - tested.

Astianpesukonetta, keittämistä tai tärpättiä tuskin tarvinnee koskaan kokeilla, eli testit loppukoon tähän. ;)

Kyläntalo Kyllikki

Vietimme pitkää viikonloppua Pohjanmaalla, jossa muutama näistä isoimmista minitaloistani sijaitsee. Siispä ehdin pitkästä aikaa ajan kanssa nysertämään Kyläntalon ja Mummoinmökin kimpussa.

Kyläntalo näyttää tällä hetkellä ulkokuoreltaan tältä. Portaat / rollaattoriluiska puuttuu, mutta muuten ulkoasu alkaa olemaan hyvällä mallilla.

Kyläntalo sai myös nimensä, ja siitä tuli mummoni mukaan Kyläntalo Kyllikki.

Ja käydään vielä nuo vanhukset läpi. Sohvalla nukkuu Lennart tekarit kourassa sekä vieressä uusi vanhus Tyyne.

Tarmo pyydystää kärpäsiä.

Lilija ja taustalla Esther.

 

Hilda ja Kullervo.

 Maallikkosaarnaaja Kölhin Tauno saarnaa mitä lie sylki suuhun tuo, ja kuuliainen seurakunta kuuntelee. Mummot taustalla vasemmalta lukien Eila, Irma, Hilja ja Elna.

 Elsa ja Hillevi ihastelevat Kyläntalon uutta antiikkikaappia.

Peräkammarissa ukkokööri on taas saanut vahvistusta riveihinsä vasemmassa reunassa istuvasta Valtesta. Siitä eteenpäin lukien Hjalmar, Olavi, Huuko, Heimo ja Ahti.

Olavi on musta näyttänyt aina hitusen känniseltä, ja nyt tuo tuli todistettuakin, kun pöydällä näyttäis olevan Jägermaister -pullo.

Bertta torkkuu edelleen eteisessä. Talonmies Martista näkyy vain siivu ovensuussa.

Yläkerran kattohuoneeseen on tulossa kirjastotila. Siellä tönöttävät tämän talon ainoat tehdasvalmisteiset nuket, Caco -vanhukset, Synnöve ja Ingmar.

Kirjastohuoneen vieressä on varasto.

Yksi vanhus kävi Kyläntalossa vain nopealla visiitillä, kunnes muutti oikeaan palvelukotiin. Tämä Aulista työnimenään kantanut jamppa otti rollaattorin mukaansa ja lähti anopin työpaikalle 1:1 palvelukotiin edustamaaan talon ainutta miespuolista asukasta. :)

Back to the childhood

FB-harrastajien kautta löytyi sivusto, josta löytyy loputtomasti tasmanialaisen taiteilijan tuunaamia Bratzeja. Ajatus jäi kytemään, ja nythän kävi sitten niin, että eletään vuoden 2015 elokuuta ja mä teen kummitytölle joulukalenteria jo vuodelle 2016. Hups. Vaan kun tämän vuoden joulukalenteriin on tulossa nukkekoti, Sylvanian families pupuperhe ja nukkekotitavaraa, niin otin varaslähdön jo ensi joulun kalenteriin, joka tulee koostumaan Bratzeista.

Bratzit ovat siitä hauskoja tuunauskohteita, että niitä saa kirppareilta todella edukkaasti ja niitä on saatavissa loputtomasti. Koska näyttävät luonnostaan aika hutsuilta, ei tunnu pahalta pistää entistä naamaa sileäksi ja yrittää päälle uutta. Aloitin urakkaa viime viikolla poistamalla edelliset maskit, jynssäämällä nuket edellisten leikkijöiden jäljiltä sekä pesemällä ja selvittelemällä hiukset. Eilen vietettiin ministelyväen kanssa pitkälle yöhön kestänyttä näperrysiltaa, ja aloitin siellä ensimmäisten naamojen uudelleen maalaamisella. Jatkoin tänään uusien vaatteiden ompelulla, ja sen lopputuloksena valmiina on nyt neljä Bratz Reloadia.

 Tree Change Dolls - sivuston artistin ajatus on, että villiä elämää eläneet Bratzit palaavat takaisin luonnon, luonnollisuuden ja rauhallisen elämän äärelle. Paluu lapsuuteen. Aika hauska ajatus.

Pörröisillä neuleilla sai vähän tasoitettua näiden nukkejen kovin laihaa ja päähän nähden epäsuhtaista kroppaa. Koska niin perfektionisti en ole, että alkaisin tekemään uusia kenkiä, saa osa näistä sipsutella edelleen korkokengillä, mutta tuli niistä nyt kokonaisuudessaan aika hurjan paljon "lapsellisempia" kuin alkuperäisistä. Pikkutyttömäisempiä.

Muutama on lisäksi hiuslookeiltaan ja uusilta kasvoiltaan valmiita, mutta odottavat vielä uusia vaatteita. Lisäksi mulla on valtaisa kasa sekä Bratzeja että Moxieita odottamassa tuunausta, ja yksi setti on tulossa vielä tori.fi:n kautta.

Jaa että karkasko taas käsistä? No kuten yleensäkin, niin toki karkas. :) Tuunaukset jakaa aina mielipiteitä, mutta mitäpä itse olet mieltä - kokivatko nämä teininuket positiivisen kasvojenkohotuksen vai tulivatko julmasti hävistyksi?