lauantai 17. lokakuuta 2015

Sylvanian families get tuned


Mulla on työn alla talo kummitytölle. Talo, jonka hän saa 3-v synttärilahjaksi kalustamattomana lokakuun lopulla, ja jonne hän saa sitten joulukalenterin luukuista asukkaita ja huonekaluja. Siitä tulee pupujen talo.


Olen ostellut pupuja sieltä sun täältä, ja jokunen viikko sitten sain postissa fb-ryhmästä ostamani puput. Myynti-ilmoituksessa ollut kuva hämäsi, ja luulin niiden olevan harmaita. Todellisuus oli toista. Ne olivat valkoisia, mutta sekä törkeän pölyisiä, sotkuisen nukkaisia että likaisia.


Peruskonstit eivät toimineet. Puput olivat niin likaisia, ettei teipillä töpöttely poistanut juuri mitään pinnassa olevasta sotkunukasta ja liasta. Epäilin, ettei klassinen tiskiharjalla kuurauskaan toimisi näihin, ja katteltuani pupuja jokusen viikon meinasin jo paiskata tyypit roskiin. Annoin kuitenkin heille vielä yhden mahdollisuuden, nakkasin tänään puput pesupussiin ja pyykkikoneeseen 60 asteen ja kahden tunnin pesuohjelmalle kera pyyheliinojen. No joo, varmaan kevyempikin ohjelma olis piisannut, mutta nyt oli tarjolla vain pyyhkeitä, ja toisaalta ajattelin, että pesukone tykkäisi pupuista enemmän, kun ne velloisivat jossain pyyhkeiden keskellä eivätkä pitkin poikin koneen rummun seiniä.


Puput eivät tykänneet. Kun avasin pesupussin, oli siellä irrallisia raajoja ja nukkaisia pupuja. Mutta hei, täysin toisen värisiä pupuja ja sellaisia, joissa likainen nukka oli paakkuina ympäri pupua. Sen sai tarrallalla töpöttelemällä pois, ja raajatkin sai helposti takaisin paikalleen.


Lopputulos oli viisi puhtaan valkoista pupua. Muutaman jalkateristä ja nenänpäistä hitusen tuo oikeakin nukkapinta irtoili, mutta sillä ei ole mitään väliä.



Nyt mulla on kummitytön taloon aika monta pupua. Vähän liian monta pupua, mutta oliko joskus tullutkin jo mainituksi, että mulla tuuppaa vähän jäämään aina levy päälle. Mutta hei, puputhan ovat kuuluisia lisääntymiskyvyistään, ja mä vähän epäilen, että näistä nuo kaksi ruskeaa, vähän isompaa pupua ovat tämän jengin vanhemmat ja kaikki muu heidän jälkikasvuaan. Pupuillehan tuo nyt ei ole homma eikä mikään saada moista katrasta aikaiseksi.


Näissä on edustettuna monta eri sarjaa, osa Sylvanian families -sarjaa, osa Forest families -sarjaa eli Pikkaraisia, ja näitä yläkuvassa olevien, vähän isommankokoisten pupujen sarjan nimeä en muista. Niissäkin pienin tosin on sylvanialainen.


Harmaat puput ovat pikkaraisia.


Valkoisia sylvanialaisia on jo aika klaani.


Ruskeakorvaiset puput edustavat yhtä pupuperheen kokonaisuutta.


Ja sitten on nää muihin kuulumattomat, ehkäpä perheen ulkopuolelta adoptoidut tyypit, jotka ovat ainutlaatuisia yksilöitä omassa sarjassaan. Vaan yhtä lailla perhettä hekin. :)

Mutta siis, mä olen nyt matkan varrella tehnyt monenlaisia nukkapintaistestejä, joista kevyt yhteenveto alla:

sylviksiä voi tarrapuhdistaa teipillä - tested
sylviksiä voi pestä tiskiharjalla ja fairyllä - tested earlier
sylvikset voi pestä 60 asteessa pyykkikoneessa - tested.

Astianpesukonetta, keittämistä tai tärpättiä tuskin tarvinnee koskaan kokeilla, eli testit loppukoon tähän. ;)

4 kommenttia:

  1. Tää kirjoitus aiheutti pari sydämen pysähdystä. Roskiin nakkaaminen ja pesukoneeseen viskaaminen kuulostavat kamalilta. :D Täytyykin omia nukkaötöjä koittaa pestä, tosin ehkä ihan varovasti vaan ensin.

    VastaaPoista
  2. Voi kieppulis minkä lahjan kummityty saakaan! On pupua poikineen 😊 Ja joo, ne lisääntyy vimmatusti. Kun mä olin pikkutyttö sain pitkän kerjäämisen jälkeen yhden pupun sijaan kaksi. Ja aika kohta neljäkymmentä... 😂

    VastaaPoista
  3. No voihan pupu :D
    Mä luulen, että siellä on kohta onnellinen pikkutyttö ❤️

    VastaaPoista
  4. Kyllä saa tyttö ihanan lahjan!
    Sylvanialaiset ja etenkin puput kuuluvat lemppareihini. Mulla on 10 sylvanialaista joista 5 on koiria, muut pupuja. <3

    VastaaPoista