torstai 7. elokuuta 2014

Surkean päivän pelastus


Tänään oli yksinkertaisesti huono päivä. Työpäivä oli jokseenkin järjettömän raskas ja kaikin puolin epäonnistunut. Tämän hetken työruutuni on mielenkiintoinen, työläs ja haastava, omalla työurallani poikkeuksellinenkin pesti, jota tykkään tehdä. Opettava, paljon antava, paljon ottava. Tänään se otti paljon eikä oikeastaan antanut mitään myönteistä tilalle. Kiukkuisena, väsyneenä, pää fyysisesti että henkisesti kipeänä ja pinna kireällä keksin jotain fiksua ja menin verenluovutukseen työpäivän päätteeksi. Sellainen hieno ajatus, että saisi jotakin hyödyllistäkin aikaan. Kannattaa toki mennä verenluovutukseen huonosti syöneenä, liian vähän juoneena, väsyneenä, kiukkuisena ja nuppi kipeänä työskenneltyä pitkä päivä turhan kuumissa tiloissa... Vaikka on tullut käytyä verenluovutuksessa lukuisia kertoja, jouduin tällä kertaa pötköttämään pedillä luovutuksen jälkeen ties kuinka pitkään, koska taju ei meinannut pysyä aivojen kanssa samassa päässä. Siinä makoillessa, korvien humistessa ja näkökenttä harmaana kattolamppuja tuijottaessa mietin, ettei tälle päivälle nyt voinutkaan mitään tän parempaa jatkoa odottaa. Mutta hei  - huonolle päivälle tuli hirveen paljon parempi jatko, kunhan pääsin kotiin: postilaatikossa odotti kaksi lähetystä, joista toisesta ilmestyi tämä ebaysta huutamani maailman suloisin menninkäispoika.



Tämä söpöläinen on menninkäistaiteilija Julia Moiseenkon käsialaa, ja tekijän ihania metsäneläjiä löytyy lisää täältä ja täältä.



Tää on jotain aivan ihastuttavaa. Niin pieni, niin sievä. Rakastuin. <3



Pituutta jepellä on kymmenisen settiä, eli tuollainen pikkuinen kaveri. Raajat taipuvat ja myös pää liikkuu. Lakki ja kengät ovat riisuttavissa.




Huonon päivän päätös oli vieläkin parempi, kun toisesta lähetyksestä löytyi Soile Touran tekemä pieni vauva, hassu kapaloitu pötkäle, minusta aika tavalla menninkäinen hänkin. Mä en ollut ajatellut hankkia mun minimaailmaan ensimmäistäkään vauvaa, mutta tämä nyt vain halusi muuttaa tänne. Suloinen, koominen ja niin vinkeä tyyppi.




Pesosen talon viereen kasvaneessa puussa on hyvä istuskella ja katsella maailmaa menninkäisen silmin.





Ei harmita enää yhtään. Tästä tuli lopulta oikein hyvä päivä. :)
Kiitos Soile ja Спасибо Юлия.

12 kommenttia:

  1. Suloisuus<3
    Molemmat<3
    Luulenpa, että sinulla jo jokin idea muhii heidän asuinpaikakseen..=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useampikin idea odottaa toteutustaan. :) Kävin keräilemässä menneenä viikonloppuna ajopuun palasia rannalta, yhtenä ajatuksena olisi ainakin jollekulle tehdä ajopuun paloista pieni puumaja. Ja sitten ja sitten ja sitten...

      Poista
  2. Ihana kuva!
    Gnome vauvan kanssa - niin söpö !!
    Olen hyvin iloinen tavata, Elina!

    VastaaPoista
  3. Suloisia ovat molemmat ja todella taidokasta työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastelijapiireistä löytyy kyllä näitä huikean taitavia nukentekijöitä. Onnellinen heistä. :)

      Poista
  4. Ihailin jo taannoin tätä kaveria, kun kerroit, että hän on tulossa teille - ja nythän näitä kuvia on täällä selailtava ihan mykkänä. Jotkin hahmot vaan ovat sellaisia, että heitä katsellessa huomaa hymyilevänsä. Ja hänen kohdallaan käy juuri näin - adjektiivit eivät riitä tähän joten jospa vaan sitten katson - ja hymyilen. Ja uskon sinun leijuvan omassa hymyssäsi :) <3

    VastaaPoista
  5. Aivan super ihania molemmat <3 <3 ja niin mahtavia kuvia <3

    VastaaPoista