Vintti

Kävi jotain yllättävää. Löysin kirpparilta talon ja ostin sen. Olin kyllä viikkoa aiemmin vannonut, etten aloita mitään uutta, kun edelleenkin Tylypahka on vähän kesken, Buylife vähän enemmän kesken, Pesosen mökki hyvin paljon kesken ja mummoinmökki hirveen paljon kesken. No, näin nyt kävi. Jos olis edes mies vähän vastustellut, niin olisin unohtanut koko jutun, mutta oli heti sitä mieltä, että osta ihmeessä, kyllä sä sille käyttöä keksit. Enhän mää sitä voinut sinnekään jättää. Siis taloa. Enkä miestäkään.

Talo näytti alkujaan tältä. Tää on näitä taloja, joita on useamman värisinä ja vähän vaihtelevilla ikkunaratkaisuilla useissakin harrastelijablogeissa näkynyt. Tässä talossa oli kivat ikkunat ja paljon tilaa. Samalla ulkokuori oli kuitenkin saanut juuri sopivassa määrin itseensä, ettei tullut huono omatunto pistää talo kokonaan uusiksi. Vaaleanpunaisena ei olisi ollut yhtään mun näköinen.

Tää ei näyttänyt yhtään Fannin ja Lyydian olemassa olemattomalta mummoinmökiltä. Oli siihen aivan liian kartanomainen. Mä mietiskelin kaikenlaista aina kummitustalosta hulppeaan miljönääriluolaan, mutta päädyin sitten ajatukseen, joka on pyörinyt mulla ihan ensimmäisen roomboxin aloittamisesta alkaen (mistä on siis aika tasan vuosi - hups, kuinkas tää nyt näin karkas käsistä...). Tekisin tähän mun lapsuuteni yhden tärkeimmistä paikoista - vintin. Reaalimaailmassa vintti oli lapsuuden kotitalon yläkerta, jossa asuivat silloin muori ja vaari (joista jälkimmäinen asuu siellä edelleen). Vintti oli paikka, jossa tuli vietettyä puoli elämää. Sinne mentiin viihtymään, askartelemaan, leipomaan, juttelemaan, kantelemaan pikkuveljen kolttosista, olemaan huomion keskipisteessä - ja piiloon silloin, kun vanhemmilta tuli määräys nukkumaan. Iltaihmisenä olin jo lapsena sitä mieltä, että emmää vielä halua, nythän sitä vasta on päästy vauhtiin. Vintti tähän tulisi, ja siis tässä talossa kolmeen kerrokseen jaettuna. Ajatuksena pitäytyisin mahdollisimmaan lähellä sitä, miltä vintissä on näyttänyt lapsuudessani, ja näyttää kyllä edelleenkin.

Lapsuuden kotitalo on keltainen pohjalaistalo, eikä tästä malliltaan erkkeri-ikkunoineen saanut sellaista oikein tekemälläkään. Päädyin tekemään tästä sitten ulkokuoreltaan tyystin erilaisen, ja tein taloon valkoisen, rapatun pinnan. Se syntyi liimalla, puhallushiekalla ja lakalla, jonka päälle läimin kunnon kerroksen maalia.

Sivuikkunoita jouduin pistää molemmilta sivuilta tukkoon, koska muuten sisätilojen toteutus olisi ollut hankalaa. Tarkoitus olisi tehdä tähän vielä matala harmaa kivijalka ja ympärille pieni pihapiiri.

Sisätiloista löytyy kolme kerrosta, jotka olivat käsittelemättömät. Ylimmäiseen kerrokseen tulee pieni pesuhuone/wc ja makuuhuone, keskikerrokseen keittiö ja vierashuone ja alakertaan eteinen ja olohuone. Nämä siis ne huoneet, mitkä myös oikeasta vintistä löytyvät. Aloitin keittiöstä juhannuksen pyhinä kyseisessä 1:1 talossa lomaillessani.

Yläkuvassa 1:1 keittiö, ja alakuvassa sen alkua 1:12 mittakaavassa.

Keittiön kaappien ovista tuli minikoossa hippasen liian keltaiset. Vaari kävi tämän valmistumista katselemassa ja pääteltiin yhteisesti tästä epäkohdasta, että ovathan nuo keittiön kaapin ovet voineet alkujaan ollakin keltaiset ja ovat ajan myötä vaalenneet. No eivät ole, mutta ei se mitään. :)

Oikeassa keittiössä on puolipaneelit, joten ne ovat työn alla myös minikokoiseen keittiöön. 1:12 keittiön tapetti on skannattu ja pienennetty oikeasta tapetista, mutta jäi edelleen vähän suureksi. Tietyt taiteilijanvapaudet olkoon kuitenkin hyväksyttyjä.

Koukuttava projekti. Koska vintin jokainen huone on ruskaan huonekalumäärän lisäksi täynnä kaikenmoista tavaraa, koriste-esinettä, taulua, seinävaatetta, maljakkoa, silkkikukkaa ja muuta sälää, riittää näperreltävää piiiiitkäksi aikaa. Tykkään. :)