lauantai 17. toukokuuta 2014

Lauantaipäivän puuhia Pesosen torpalla


Pesonen ja Viiru olivat viihtyneet aurinkoisen lauantaipäivän katonrakennuspuuhissa. Pesonen sai viime viikolla kuormallisen katonrakennustarpeita (kiitos Aino-Mari), ja niillä hän sai nikkaroitua valmiiksi sekä ison katon etupuolen että kuistin katon.



Ukko sai myös yllättävän vierailijan. Iltapäivällä pihaan ilmestyi Lyydia, Pesosen kansakouluaikainen ystävä, silloinen naapurintyttö, jonka kanssa Ukko on edelleen lähetellyt joulukortteja. Muu yhteydenpito oli kuitenkin ollut vähäistä, olihan välissä useampia satoja kilometrejä, eikä Pesonen ollut kovinkaan tottunut puhelimenkäyttäjä.


Siinä Lyydia nyt kuitenkin oli, Pesosen pihassa. Lyydia oli ihan niin kuin aina ennenkin, vauhdikas, iloinen ja puhelias. Lyydia taas totesi mielessään Pesosen olevan ihan kuin ennen, hieman juro, erakkomainen ja varsin omalaatuinen ukko, mutta silti niin vilpittömän kiltti ja hyväntahtoinen.


 Lyydia oli jäänyt leskeksi kymmenkunta vuotta sitten. Sittemmin Lyydia oli löytänyt Fannin, sielunkumppaninsa, jonka kanssa hän muutti kotiseudultaan Savosta Vantaalle. Sinne Pesonen oli viime jouluisen postikortinkin lähettänyt. Vaan mitä ihmettä Lyydia teki täällä Pesosen pihassa, kaukana kaukana kotoa?


Pesosen hämmästys oli melkoinen, kun Lyydia kertoi hänen ja Fannin kaivanneen pois pääkaupunkiseudun kiireisestä elämänmenosta ja ostaneen kodin, vanhan hirsitalon Pesosen kyliltä (tarkalleen ottaen jonkin verran Pesosen torpalta etelään, sieltä melko läheltä kylän reunamilla sijaitsevaa Tylypahkan linnaa). Fannin ja Lyydian vanha asunto Vantaalla oli vielä myymättä ja uusi koti kaipasi remonttia ennen muuttoa, joten naiset asuivat vielä toistaiseksi vanhassa kodissaan pääkaupunkiseudulla. Pesosen kylille he olivat muuttamassa juhannuksen jälkeen.



  Pesonen ei ollut koskaan tavannut Lyydian asuinkumppania Fannia, mutta koska Fannilla oli parhaillaan sukujuhlat synnyinseudullaan, ei Pesonen tavannut häntä tänäänkään. Lyydia oli jättänyt sukujuhlat välistä ja tullut viikonlopuksi hoitamaan uuteen taloon liittyviä asioita, tilaamaan paikalle remonttimiehiä ja hieman siivoilemaan. 


Pesonen ei tarkalleen ottaen tiennyt, mikä oli noiden kahden naisen välinen suhde, olivatko he läheisiä ystäviä, pariskunta vai vain kaksi mummokaverusta, jotka päättivät puolittaa asuinkustannuksensa asumalla yhdessä. Lyydia ei ollut suhteestaan Fanniin koskaan sen kummemmin puhunut, eikä Pesonen ollut koskaan kysynyt. Eipä asia hänelle sinänsä kuulunutkaan. Tärkeintähän oli, että Lyydian elämässä oli kaikki tolallaan.



Koko päivän työn touhussa ollut Pesonen sai Lyydian vierailusta hyvän syyn pitää tauon katon laitosta ja ulkolaudoituksen maalaamisesta. Hän esitteli touhukkaasti Lyydialle kotitilansa jokaisen nurkan ja kulman.


Tiluksien tarkastamisen jälkeen Pesonen keitti sumpit ja istahti Lyydian kanssa kuistille päiväkahveille. Viiru oli käynyt aiemmin päivällä pyydystämässä Kososen karkuteillä olleen kukon takaisin Kososen kanalaan, ja saanut siitä kiitoksena kulhollisen omenoita. Onneksi niin, koska Pesosella ei olisi ollut Lyydialle muuten oikein mitään vierastarjottavaa - hän kun oli viime päivinä ollut niin uppoutunut remonttiinsa, ettei ollut malttanut edes kaupassa käydä.



Siinä he vaihtoivat vuosikausien kuulumiset auringon porottaessa lämpimästi suoraan kuistille. 



Lyydia puhui paljon enemmän kuin juro Pesonen, mutta se sopi Ukolle, hän kun mielellään puhumisen sijaan kuunteli. Niinhän heidän arkensa sujui Viirunkin kanssa - kissa puhua pälpätti ja Pesonen kuunteli murahdellen toisinaan jotakin vastaukseksi. Keskustelun lomassa Viiru viihdytti Lyydiaa temppuilemalla kuistin kaiteissa.



Iltapäivä kului mukavasti jutellen. Kun päivä alkoi kääntyä iltaan, oli Lyydian viimein aika lähteä takaisin talolleen hoitamaan valmisteluja kesäkuun lopun muuttoa ajatellen. Huomenna olisi edessä aikainen lähtö takaisin Vantaalle. Pesonen halasi ystäväänsä jäähyväisiksi ja lupasi tulla kesällä käymään, mikäli naiset tarvitsisivat apua talon kunnostamisessa.



Lyydian lähdettyä Pesonen istahti vielä kuistille, nappasi kulhosta omenan ja haukkasi siitä palan. Hän oli tullut hyväntuuliseksi nähtyään vanhan ystävänsä. Hän seurasi katseellaan Viirua, joka juoksenteli ympäri pihaa ja etsi kiivaasti puita grilliin. Pesonen oli luvanut kissalle, että mikäli tämä auttaisi Ukkoa kattopuuhissa, grillattaisiin illalla makkaraa. Nurmikko vihersi ja ilta-aurinko paistoi yhä lämpimästi Pesosen kuistille. Ukko hymyili. Tästä tulisi kaunis kesä.

6 kommenttia:

  1. ....ja sitten seuraavaksi me kaikki halutaan nämä tarinat kirjana, kiitos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä se seuraava bisnesidea. Joskin, että Pesosen isä ei taitais tykätä mun ideastani. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Lumoava Lyydia kiittää ja niiaa sievästi. <3

      Poista