Kotikolo kaaoksen vallassa

Sylvin ja Aarnen rakkaudella kunnostama Kotikolo on kaaoksen vallassa. Kaikkihan alkoi siitä, kun Kotikoloon saapui turvapaikkaa etsimään aivan liian suuri metsän elävä. Elikko tunkeutui taloon häikäilemättä, ja ilmoitti ottavansa näin alkuun salin omaksi huoneekseen. Eläin oli niin suuri, että Sylvi Repo-Pupunen pakeni kauhuissaan viereisen huoneen nurkkaan, ja Aarne Pupunenkin mietti jo hetken ikkunasta pelastautumista. Elikko oli kuitenkin kohtalaisen säyseä, joten pahansisuinen se ei ollut, mutta se liikkui niin holtittomasti, että talloutumisen, purruksi tulemisen ja liiskautumisen vaara oli suuri. Kiperä tilanne laukesi, kun elikon lajitoverit mylvivät lähistöllä, ja otus muutti mielensä Kotikoloon jäämisestä, palasi juosten lajitovereidensa luokse ja unohti Kotikolon - ainakin hetkeksi. Vaara ohi.

Seuraavan kaaoksen aiheutti Kotikolon päärakennusinsinöörinä toimiva ihminen. Hän innostui Kotikolon vieressä sijaitsevasta Tylypahkan koulusta niin paljon, että unohti Kotikolon kunnostamisen ja otti Kotikolon varastokäyttöön. Yhtäkkiä oli Kotikolossa täysi kaaos, kun käsittämättömät taikaesineet lojuivat pitkin lattioita ja täyttivät jokaista huonetta.

 

Aarne Pupunen hakkasi päätään seinään ahdistuneena.

Sylvi pyörtyi olohuoneen lattialle, mutta ihmekös tuo, kun löysi makuuhuoneestaan hirven pään, kulhollisen silmämunia, loitsukirjoja (lienee jotain mustaa magiaa) sekä mustia, kammottavia kuolonsyöjien naamioita.

Untamo otti rauhallisesti, pössytteli piippuaan ja katseli puista pöytää, joka oli ilmestynyt siihen huoneeseen, josta kunnostamisen jälkeen tulisi keittiö. Rakennusinsinöörinä toimiva ihminen oli ostanut Kotikoloon jotakin lepytelläkseen järkyttyneitä kololaisia. Untamo hymyili itsekseen ja puhalsi savua suustaan. Tämän viikkoja kestäneen kaaoksen jälkeen yksi pöytä ei todellakaan olisi tarpeeksi rauhoittelemaan Aarnen ja Sylvin kimpaantuneita mieliä. Saapi insinööri keksiä paljon lisää, millä lepytellä, mietiskeli Untamo itsekseen, kaivoi romujen keskeltä termospullon, puhalsi pesemättä jääneestä mukista suurimmat pölypallot ja kaatoi kahvia mukiin. Lämmintä se ei enää ollut, mutta sen verran haaleaa, että tiesi sen joskus kuumana kannuun kaadetun. Lieneepi eilistä, Untamo totesi ja istahti pöydän ääreen. Hieno keittiö tästä vielä tulee. Tehköön insinööri nyt ensin sen koulunsa valmiiksi. Mihinkäs tässä olisi kiire, valmiissa maailmassa.