Kultaisen iän kerhoon kuuluu neljä vanhusta ja yksi vanhapoika. Väelle ei ole vielä taloja, mutta tarinaa heistä irtoaa ilman asumuksiakin.
Yläkuvassa patsastelevat Ahti ja Elsa, sekä heidän poikansa, peräkammarin aikamiespoika Martti. Martti on vähän onnellinen, simppelinpuoleinen, hyväntahtoinen ja kiltti mies, jonka elämäntehtävänä on huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan ja pitää taloa kuosissa. Naisista (tai sen kummemmin miehistäkään) Martti ei ymmärrä mitään, vaan on vallan onnellinen elämäänsä vanhempiensa vanhuudenturvana. Ja mikäpä siinä olisikaan ollessa, Ahti ja Elsa ovat helppoja ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa Martti pärjää ilman kiistoja tai tahtojen taistoa. Palvelukin pelaa, ja Martilla on ruokapöydässä aina lihakeittoa tai karjalanpaistia tarjolla, sänky petattuna ja vaatteet pestynä, joten mikäs siinä olisikaan eläessä. Joku saattaisi todeta, että napanuora olisi jo korkea aika katkaista, mutta Martti ei näe sitä tarpeelliseksi, Ahtista ja Elsasta nyt puhumattakaan. "Nuoren" isännän roolin lisäksi Martti nauttii luonnosta, samoilusta, tilusten mittailusta ja kalastuksesta.
Jotta talossa (siinä, jota ei vielä ole...) olisi riittävän korkea keski-ikä, asustaa siellä Ahtin, Elsan ja Martin kanssa lisäksi Elsan vahapiikasisko Hilda. Hilda on tuima, määrätietoinen ja arvonsa tunteva nainen. Hilda oli nuorena kylän tavoitelluimpia tyttöjä, vaan valikoiva ja täydellisyyttä tavoitteleva Hilda potki kaikki sulhaskandidaatit tiehensä, kunnes uusia ei enää tullut. Eräänä kauniina päivänä Hilda tajusi parhaiden päivien ajaneen hänen ohitseen ja huomasi olevansa yksin. Hieman katkeroitunut, epävarmuuttaan, omia elämän huonoja valintojaan ja pettymyksiään kärttyisyyden alle peittävä Hilda on asunut elämänsä siskonsa ja sittemmin tämän perheen kanssa. Tuiman kuoren alla on lempeä nainen, mutta se puoli Hildasta harvoin pääsee esille. Ahti, Elsa ja Martti pitävät Hildasta kuitenkin juuri sellaisena kuin hän on.
Ja joukon viimeisenä Olavi. Olavi on nuorena leskeksi jäänyt, hilpeä ja elämänmyönteinen vanha mies, joka on ilmoittanut minulle halukkuudestaan muuttaa johonkin pieneen ja alkeelliseen mökkipahaseen. Olavi on vähään tyytyvä mies, joka on oppinut löytämään onnen arjen pienistä asioista. Hän on käynyt sotaväessä Ahtin kanssa ja tuntee sitä kautta Ahtin perheen läheisesti. Hildaa hän on vokotellut enemmän ja vähemmän aktiivisesti vuosikausia, mutta toistaiseksi tuloksetta - liekö johtuvan Hildan kiinnostuksen puutteesta Olavia kohtaan vai enemmänkin siitä, että tuo nainen nyt vain on äärimmäisen vaikeasti tavoiteltava. Olavi ei kuitenkaan luovuta - onhan hänellä aikaa niin kauan kuin henki pihisee.
Siinäpä tuo koko ikäihmisten kerho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti