perjantai 30. tammikuuta 2015

Matobiili ja vähän muutakin Sykerön maailmaa


Tammikuussa olen ollut vain töissä. Aamukahdeksasta iltayhdeksään töissä, ja siksi mulla ei ole mitään muuta elämää ollutkaan. Helmi-maaliskuu on vielä ihan samanlaisia, sitten helpottaa, ja saan lomailla loppukevään aikana aika ruhtinaallisesti pitäessä pois näitä loputtomia ylityötunteja (päiviä, oikeammin, tai vielä oikeammin viikkoja). Ministelyt, niin kuin kaikki muukin, on olleet ihan taoulla, mutta jotain pientä olen saanut tehtyä.


Sykerön pihapiiri (jota ei vielä ole, koska ruohomatto on vielä matkalla maailmalta Sykerömaahan) sai puun. Mutta hei, mikä tän puun nimi oli? Se toinen, jonka latvassa roikkui pieni purkkeja, on siirappipuu, mutta tälläkin oli joku nimi. Muistaako kukaan? 

(inspiraatiokuvassa näkyy molemmat puut, joista siirappipuu on oikeanpuoleinen)



Taivaskameli Untamolta puuttuu edelleen pilvenhattarat altaan. Siksi makoilee nyt Sykerön Vekkuliverstaan katolla.


Toinen tammikuun aikaansaannoksista on matobiili.

(inspiraatiokuva matobiilistä)




Vekkulivertas tarvitsee vielä ikkunat ja kädet, ja sitten tarvittais vielä siirappipuu, timanttikone, etsintäkone, Matilda -robotti, Neiti Nokkonen, ja ja ja...

torstai 15. tammikuuta 2015

Arno


Pari iltaa taaksepäin syntyi Arno. TV:tä katsellessa vähän turhan pitkän työpäivän jälkeen olo oli jokseenkin aivoton, ja päätin hetken mielenjohteesta alkaa veivaamaan fimoa tavoitteenani lihava, hitusen iljettävä äijänkuvatus.


Arnon tekeminen oli sikäli herkullista, kun massaan vaivatessa joutui miettimään, miltä näyttää lihavan miehen manboobsit. Yritin hyödyntää miestä arvioitsijana, kun esittelin hälle milloin minkäkinlaista massamöykkyä ja kyselin, olisko tää hyvä lihavan miehen tissi. Ei oikeen osannut arvioida.


Siitä tuli Arno.


Arno on osin nivelletty olento, jolla liikkuvat jalat ja toinen käsi. Koska halusin jättää ylävartalon paljaaksi, tein toisen käden kiinteäksi. Alaston Arno sai nukkiskerhossa pöksyt vanhasta, kulahtaneesta paidasta. Yhden kanssanäpertelijän mielestä ne olivat karmean iljettävät lökärikalsarit. Arno ei ymmärtänyt moista solvausta. Hänestä ne ovat vallan trendikkäät.
 

Arno sai kerhossa myös vähän karvallisuutta kehoonsa, niin rintaan, navan alle, kainaloihin, päähän ja viiksiinkin. Karvallisuuden tarjosi Kertu-kissa, joka ei käsittänyt, miksi emäntänsä kävi kissaan harjan kanssa kiinni hullunkiilto silmissä vain hetkeä ennen kerhoon lähtöä.


 Mutta kuka sitten on Arno? Millainen on mies lökäpöksykalsareiden ja rintakarvojen alla?


Arno on eläkkeelle jäänyt sirkuksen voimamies. Hän, joka pullisteli telttasirkusten näyttämöllä tiukoissa trikoissaan ja leveässä painonnostovyössään nostellen tankoa, jonka päissä on muhevat, suuret mustat pallonmuotoiset painot.


Arno jäi eläkkeelle sirkuksen hajotessa ja siirtyi sen jälkeen viettämään aikaa jonkinmoisena elämäntapataiteilijana.


Arno on hitusen kaljaan menevä mies, joka viihtyy itsensä, muistojensa ja television ääressä kera kylmän - tai lämpimän - oluen. Nukkisväki oli sitä mieltä, ettei Arnon televisiosta tule sitten mitään kesyä settiä, ja nurkissa pyörii ikivanhoja miestenlehtiä vuodelta nakki ja kirves. Saas nähdä.


Mun tarkoitus oli alun perin liittää Arno tuohon Varjopuolia -kategoriaan. Sinne samaan työn alla olevaan boksikokoelmaan, jossa on toistaiseksi vasta koditon, pahvilaatikossa asuva Ridge.


Arnosta olis tullut rapajuoppo omaan boksiinsa.


Vaan tiedättekö, Arnolla oli asiaan oma mielipiteensä. Hän ei tahtonut umpipulsuksi mihkään elämän synkkiä varjopuolia kuvailevaan boksikokoelmaan. Vaikka Arno käryää vanhalta kaljalta, hän on vallan tyytyväinen elämäänsä. Elämäänsä nyt, ja elämäänsä menneisyydessä. Sirkuksesta omalle kotisohvalleen oluttölkin viereen ponnistanut Arno on mies isolla M:llä, eikä siis suostu Varjopuolia -laatikkoon.


Ehkä mun täytyy tehdä sille asuntovaunu. Sellainen sirkusmuistoja täynnä oleva erakkomiehen nuhjuinen luksuslukaali, jossa on kaikki, mitä mies kaipaa.


Juu, sellaisen Arno tahtoo. 


Jostakin syystä Arno sai nukkiskerhossa keimaillessaan lisänimen Porno-Arno. Vaan ihmekös tuo, onhan mies kuuminta hottia, jokaisen naisen unelma. Saa sukat pyörimään jalassa ja puntit tutisemaan, vaikka ei koollaan kerskailla voikaan - onhan miehellä pituutta vain 15 cm. Ja todistetusti, yksi kanssaharrastajista näkyi päivittäneen fb-profiiliinsakin, kuinka mielessä on koko päivän pyörinyt vain muuan Porno-Arno.


Televisio on Arnon ohella kuuminta hottia, ja se löytyi nukkiskerhon roinalaatikosta. Täydellinen. Anteeksi vaan M, että nappasin sen ennen sua. Olis ollut sun Lundbyhysi aivan liian suuri. Ja nuo ohjelmat, mitä sieltä näkyy - ei ne sovi Papanaisten perheidylliin.


Mulla olis vielä huomenna työpäivä edessä, mutta Arno keräilee jo kaljatölkkejä televisionsa ääreen ja aikoo aloittaa rennon viikonlopun vieton.


Vai onko sulla muka parempia ideoita viikonlopun viettoon? ;)

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vielä vähän kalenteriluukkuja


Huomasin, että en ole lainkaan avannut sitä, mitä itse joulukalenterin luukkuihin muille laitoin, joten nyt kuvakavalkadi niistä. Mun antamista luukuista löytyi sekalaisesti sitä sun tätä, mm. valkoisissa puulaatikoissa olevia joulusettejä...




...herkkuja pellavakoreissa...




...reseptitauluja ja pientä kylkiäistä...




...paketointitarvikkeita...




...muutamalle "perheelliselle" luettavaa...



...ja pelattavaa...



...yhteen käsityökauppaan tarpeistoa...


...ja konditoriaan keittiöpurkkeja.


Joukossa oli muutama henkilökohtainen, erityisesti tietylle saajalle väsätty kalenteriylläri, joista yksi oli Mailikselle ja Sulolle lähtenyt setti, jossa oli niin hääkuva-albumia, kehystettyjä hääkuvia kuin yritystoiminnan tilikirjaakin.

(avattu albumikuva lainattu pienitalo.blogspot.fi -sivulta)


Ensi joulua odotellessa. :)

torstai 1. tammikuuta 2015

Seitsemän kääpiötä


 Hups.


Meille muutti sarja tällaisia.


Kokoa ukoilla on 12 cm, ja ovat hirveen sieviä. Olin ihastellut näitä jollakulla FB:n harrastajaryhmässä, ja sitten sellaiset ilmestyivät tori.fiä selatessa eteen. Todella siistejä, mikäli nyt koskaan ovat leikeissä olleetkaan. Tuli ihan idea uudelle projektille - niin kuin niitä ei olis jo ihan riittämiin.


Nakukuva paljastaa, että jäpiköillä pää ja raajat liikkuvat, jalat eritoten, kun taipuvat sekä lonkista että polvista, ja lonkista vielä kaikkiin suuntiin, niin eteen, taakse kuin sivullekin.


Niin no. Sittenhän mä ostin joskus aiemmin kirpparilta saman seitsemän miehen sarjan noita minifiguureja.



Hauskoja nekin. 


Naista he eivät kaipaa. Pärjäävät ilman Lumikkia.



Tuli jotenkin kerrassaan hölmö idea mieleen.



Että mitäs jos niille tekis molemmille kokoluokille omat pienet mökit? Ihan samanlaiset, ihan samanlaisella varustuksella? Toinen olis suunnilleen koossa 1:15, toinen noin 1:40. Hmm. Niin kummallinen idea, että taidan tarttua siihen. :)