Verstasta, kellaria ja vähän muutakin

Siirretty Olipa kerran koti -blogista. Alkuperäinen teksti julkaistu 17.7.2013.

Pieni vilaus nukkekotimaailmaa... Edelleenkään en näytä koko hyllykköä, koska siellä on vielä paljon tyhjiä boxeja ja kattokin puuttuu, mutta vilaus.

Tänään on ollut laiskasti suunnittelun alla minimaailman verstas ja kellari. Oikeastaan nämä olivat työn alla eilen, ja tänään tyydyin vain katselemaan, suunnittelemaan ja ideoimaan. Oli laiska päivä, eikä näpertäminen, siivoaminen tai mikään muukaan tekeminen innostanut, ja koska tämän viikon lomailen yksin, olen myöskin autoton miehen ollessa töissä. Laiskan päivän kunniaksi tuijottelin kolme tuntia netflixistä löytynyttä Lost in Austen minisarjaa ja olin aivan toisissa sfääreissä. Mä en tavallisesti käytännössä juurikaan katso televisiota koskaan itsekseni, ja nyt oli ihan kuin kalsarikrapulapäivä television ääressä kera karkkien ja kokiksen, joskin ilman sitä edellisen päivän humalaa. Oli muuten ihan hurjan hyvä minisarja - jopa minä, joka en ikinä naura televisiota katsoessa miehen hirnuessa aina ääneen milloin millekin, nauroin, hihkuin ja itkin. Liekö syy ehkä siinäkin, että miehen kanssa katsotaan yhdessä vähän toisentyyppisiä sarjoja kuin tällaista vimpan päälle naisten draamasarjaa.. Ehkä? Päädynkin siis ehkä viettämään kalsarikrapulapäiviä ilman edellisen illan humalaa jatkossakin, yksin ja draamasarjojen parissa.

Loppuun vielä pala Alvinia. Armas luupäämme on viime viikkoina keksinyt, että olohuoneen liukuovikaapit saa työntämällä auki. Yleensä kissalle riittää ensimmäiselle hyllylle kiipeäminen ja siellä hiippailu, vaan tänään alkoi kuulua meteliä kaapista, ja kun mentiin katsomaan, siellähän tuo patsasteli ylimmillä hyllyillä ylpeänä itsestään. Onnellista. Sitä pääsee uusille ulottuvuuksille elämässä, kun on vähän fiksumpi kuin muut. Ihan niin fiksu kissa ei kuitenkaan ollut, että olisi pääsyt itsekseen tuolta alas. Hyppyä suunnitteli, vaan siksi meni itkemiseksi, ettei tainnut ihan pokka riittää. Nyt kun oltiin lähietäisyydellä, pääsi sylikyydillä alas. Yöllä en ihan välttämättä haluais kissaa kyllä tuolta lähteä alas nostelemaan, mutta nyt kun nuo ylähyllyt on keksitty, niin uskallan kyllä epäillä, että sinne tulee vielä menemään ja mooonta kertaa uudelleen. Ja tämä kattihan kyllä osaa tarpeistaan ilmoittaa, erittäin kovaäänisesti ja tarvittaessa hyvinkin tiiviiseen tahtiin toistetulla rytmillä. Jaa, että huonosti kasvatettuja kissoja meillä vai? Ei kai... ;)

Nyt täytys vissiin mennä nukkumaan ja napata matolla hirsiä vetelevät mies ja kissa mukaan petiin. Tässä kohtaa sopii siis toivottaa iloista alkavaa tiistaita sinulle, joka kesäpuuhiesi lomasta tulit täällä käymään! :)